Työryhmä esittää väliraportissaan: Kerjääminen julkisella paikalla tulisi kieltää järjestyslailla

Työryhmä esittää selvitettäväksi, tulisiko rikoslain 17 lukuun lisätä erityinen sääntely, jolla kiellettäisiin kerjäämisen organisointi. Luvattoman leiriytymisen kieltämistä järjestyslailla tulisi myös harkita.

Työryhmän mukaan ihmiskauppaa koskevat säännökset tulee huomioida laajemmin viranomaistoiminnassa, jotta mahdolliset ihmiskaupan uhrit pääsevät auttamisjärjestelmien piiriin.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund asetti 21.5.2010 työryhmän selvittämään kerjäämisen kieltämistä. Työryhmän tehtävänä on selvittää mahdolliset järjestyslakia (612/2003) koskevat lainsäädännölliset muutostarpeet. Työryhmä jätti tänään torstaina 24.6. alustavan selvityksensä. Lopulliset esitykset valmistuvat 30.9.2010 mennessä.

Suomi voi harkita kerjäämisen kieltämistä kansallisista lähtökohdista

Työryhmän työn lähtökohta on ollut, että julkisella paikalla tapahtuvan kerjäämisen lisääntyminen ei ole suomalaisen yhteiskunnan ja sen kehityksen kannalta suotuisa eikä myönteinen ilmiö.

Työryhmän alustavat havainnot ja rajaukset ovat seuraavat:

Suomi voi yleiset ihmisoikeusperiaatteet huomioiden harkita kerjäämisen kieltämistä kansallisista lähtökohdista. EU-maista kerjäämistä koskevia kieltoja sisältyy joko kansallisen tai alueelliseen lainsäädäntöön esimerkiksi Tanskassa, Itävallassa, Iso-Britanniassa, Luxemburgissa ja Espanjassa. Irlannissa kerjäämisen kieltämistä koskeva lakiehdotus on parlamentin käsittelyssä. Norjassa kerjäämisen kieltämisestä lailla käydään Suomen lailla julkista keskustelua.

Kerjäämisellä on laajempia eurooppalaisia näkökulmia, jotka liittyvät erityisesti romanien syrjintään ja köyhyyteen. Työryhmä on rajannut näitä näkökulmia koskevat ehdotukset oman työnsä ulkopuolelle ja viittaa niiden laajemman käsittelyn osalta sisäasiainministeriön kattavaan Kerjääminen ja viranomaisyhteistoiminta -raporttiin vuodelta 2008.

Mahdollisen järjestyslain muutoksen yhteydessä tulee ottaa huomioon perustuslain säännökset, jotta mahdollinen kriminalisointi täyttää perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön asettamat edellytykset. Kerjäämisen kieltämistä koskeva laintasoinen sääntely ei ole perustuslain 18 §:n sisältämän työ- ja elinkeinovapauden vastaista.

Järjestyslain säätämisen yhteydessä vuonna 2003 ei selvitetty kerjäämiseen liittyviä kysymyksiä. Nykyinen perustuslaki ei mahdollista kerjäämisen kieltämistä kunnallisilla järjestyssäännöillä, vaan mahdollisen sääntelyn on oltava lain tasolla ja katettava koko Suomi.

Kerjääminen on muuttunut aiempaa häiritsevämmäksi ja aggressiivisemmaksi

Kerjääminen on lisääntynyt edellisen vuonna 2008 tehdyn selvityksen jälkeen etenkin pääkaupunkiseudulla merkittävästi ja sen luonne on muuttunut. Pääkaupunkiseudulla arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 220 kerjäläistä, kun vuoden 2008 selvityksessä määräksi arvioitiin 50 - 60.

Kerjääminen on myös saanut aikaisempaa häiritsevämpiä ja aggressiivisempia muotoja. Työryhmän arvion mukaan järjestyslain nykyinen sääntely ei anna poliisille tarvittavia keinoja puuttua ennakolta kerjäämisen aiheuttamiin yleisen järjestyksen häiriöihin.

Kerjäämistä harjoittavat henkilöt ja heidän perheensä ovat perustaneet useita laittomia majoitusleirejä Helsingin alueelle. Majoitusleirien turvallisuudessa on merkittäviä puutteita ja majoitusleirien voidaan arvioida vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta niiden lähialueilla.

Työryhmä arvion mukaan on viitteitä, että erityisesti pääkaupunkiseudun osalta kerjäämisen lisääntymisellä ja yksittäisten kansalaisuusryhmien tekemien omaisuusrikosten määrän voimakkaalla kasvulla on yhteys.

Erilaisiin häiriöihin ja rikollisuuteen puuttumattomuus voi työryhmän mielestä luoda pohjaa rikollisen toiminnan laajentumiselle ja vakavoitumiselle. Jos Suomen katsotaan olevan otollinen maa kerjäämisen harjoittamiseen, niin samalla voidaan luoda edellytyksiä myös kerjäämiseen tai kerjäläisten lähtömaista Suomeen tulevan rikollisuuden lisääntymiselle.

Lisäksi puuttumattomuudella annetaan mahdollisuus ihmiskaupan tai sen kaltaiseen toimintaan, kun uhreja erehdytetään esimerkiksi lupaamalla hyviä ansioita, heidän riippuvaista asemaansa käytetään hyväksi tai he ovat pakotettuja lähtemään kerjäämään.

Työryhmä arvioi, että kerjäämisen mahdollisesta kieltäminen voisi lisätä nykyiseen verrattuna muuta toimintaa, kuten esimerkiksi rihkaman tai kukkien myynnillä yleisellä paikalla. Myös ovelta ovelle kerjäämisen tai kaupustelun lisääntyminen nykyiseen verrattuna voi olla mahdollista.

Kerjäämisen kieltämistä selvittäneen työryhmän puheenjohtajana toimii valtiosihteeri Antti Pelttari. Työryhmässä ovat olleet edustettuna oikeusministeriö, sisäasiainministeriön poliisiosasto ja maahanmuutto-osasto, sosiaali- ja terveysministeriö, Helsingin kaupunki sekä Helsingin poliisilaitos.

Työryhmän väliraporttiin sisältyy oikeusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön edustajien eriävä mielipide.

Syyskuun 30. päivään mennessä laadittavassa loppuraportissa täsmennetään ehdotettavaa sääntelyä.

Kerjäämisen kieltämistä selvittäneen työryhmän väliraportti löytyy osoitteesta www.intermin.fi/julkaisu/262010Linkki toiselle sivustolle

Vuonna 2008 valmistunut Kerjääminen ja viranomaisyhteistoiminta -raportti löytyy osoitteesta www.intermin.fi/julkaisu/212008Linkki toiselle sivustolle

Lisätietoja: valtiosihteeri Antti Pelttari, 050357 7194, poliisijohtaja Pentti Saira, 071878 8571