Saaristo-ohjelma 2003-2006 on valmistunut

Saaristo-ohjelmalla etsitään keinoja hyödyntää järviä, merta, saaria ja rantaviivaa maaseudun aluekehityksen tukemiseksi saaristossa, rannikolla ja vesistöalueilla. Ohjelman laajempi osa kohdistuu kaikkiin kuntiin, suppeampi 54 saaristokuntaan ja saaristo-osakuntaan. Ohjelma sisältää kaikkiaan 52 kehittämisehdotusta.

Rantojen kaavoitus ja poikkeamiskäytännöt joustavammiksi

Ohjelmassa esitetään, että rantojen käyttöä maaseutua elävänä pitäviin tarkoituksiin helpotetaan lisäämällä joustavuutta rantojen kaavoitukseen ja poikkeamiskäytäntöihin. Mökkien muuttamista vakinaisiksi asunnoiksi esitetään joustavoitettavaksi mm. niin, että kunnat voivat kaavoittaa haluamassaan laajuudessa alueita, joilla vapaa-ajan asunnot ja vakinaiset asunnot sijaitsevat lomittain, ja mökin tilalle voidaan yksittäistapauksissa rakentaa uusi vakituinen asuinrakennus ilman kaavan laadintaa.

Lisäksi esitetään, että mökkeilyn kehitystä kakkosasumiseksi tuetaan nostamalla rakentamisoikeuksia tuntuvasti vastaamaan tämän päivän asumistarpeita ja poistamalla vesivessakiellot.

Sekä kakkosasuminen maalla että muutto maalle tukevat ohjelman mukaan maan tasapainoista aluekehitystä. Maalla asumisella hillitään liian nopeaa keskittymiskehitystä. Haja-asutusalueilla on 900 000 vakinaista asukasta ja 1,8 miljoonaa mökkien säännöllistä käyttäjää.

Ohjelmassa esitetään, että mökkeilijöiden osaamista ja kontaktipintoja aletaan hyödyntää maaseudun kehityksessä. Mökkiläisistä esitetään kehitettäväksi maaseudun "osaamiskeskus" yrityskummitoiminnan ideaa edelleen kehittämällä.

Saaristomatkailusta eurooppalainen vetovoimatekijä

Ohjelmassa esitetään edelleen, että Suomen saaristomatkailusta kehitetään eurooppalainen vahvuustekijä luomalla tuotekehittelyohjelma ja aloittamalla saaristo- ja vesistömatkailun tehokas markkinointi.

Saaristomatkailu on kaikkialla maailmassa matkailun vahvimpia osa-alueita. Suomessa saaristo- ja vesistömatkailun kehittämiseen on hyvät lähtökohdat, sillä maassamme on 76 000 yli puolen hehtaarin saarta, 56 000 yli hehtaarin laajuista järveä, 52 760 km2 merta ja 314 000 kilometriä rantaviivaa. Suomi on Euroopan suurin saaristo- ja vesistömaa. Matkailun kehittämisen esitetään perustuvan luonto- ja kulttuuriarvoihin ja vuodenaikoihin, myös talveen.

Asutut saaristoalueet on huomioitava kansallisessa ja EU:n aluepolitiikassa myös vuoden 2006 jälkeen. EU:n saarimääritelmää on muutettava siten, että siinä huomioidaan myös merien ja järvien pienet saaret.

Saaristoasiain neuvottelukunta esittää työryhmän asettamista selvittämään mökkiläisten tarvitsemia kunnallisia palveluja ja niiden rahoitusta. Käyttökelpoisina rahoituskeinoina nähdään mökkiläisten maksamien kiinteistöverojen jättäminen huomioimatta verotulojen tasauksessa ja mökkiläiskertoimen säätäminen yleisen valtionosuuden kohdalle.

Teleyhteyksien turvaaminen nostetaan ohjelmassa maaseudun keskeiseksi haasteeksi. Mikäli vuoden 2005 loppuun mennessä osoittautuu, ettei kilpailu pysty turvaamaan nopeita teleyhteyksiä maaseudulle, valtion on tehtävä se. Syvän maaseudun liikenneyhteyksien kannalta on puolestaan ensiarvoista, että yksityisteiden avustusmääräraha nostetaan lamaa edeltävälle tasolle.

Vesistö- ja merialueille tulee perustaa virkistysalueyhdistyksiä

Ohjelman monissa esityksissä korostetaan luonnonsuojelun, maiseman, kulttuurin ja virkistysalueiden positiivista merkitystä aluekehitykselle. Pehmeistä arvoista on tulossa kovia aluekehitysarvoja. Näitä arvoja ja aluekehitystä ei tule ohjelman mukaan asettaa vastakkain. Parhaat rannat on jätettävä yleiseen virkistyskäyttöön.

Kaikkialle vesistö- ja merialueille tulee perustaa virkistysalueyhdistyksiä. Saaristo-, rannikko- ja vesistökulttuurin vaalimiseen ja kehittämiseen on otettava mukaan vapaa-ajan asukkaat, jotka ovatkin jo monien korkeatasoisten kulttuuritapahtumien taustalla. Suomen aktiivisuutta kansainvälisessä yhteistyössä Itämeren tilan parantamiseksi korostetaan, samoin kansallista ja paikallista oma-aloitteisuutta vesistöjen suojelussa.

Rantojen käyttö kakkosasumiseen, vakinaiseen asumiseen ja matkailuun ei uhkaa virkistys- eikä luonnonsuojelutavoitteiden saavuttamista. Vapaa-ajan asuminen sitoo rantaviivasta nyt 10 % ja vuonna 2030 13 %. Muut rakentamista sisältävät rannankäyttömuodot ovat marginaalisia.

Suomessa on 54 valtioneuvoston nimeämää saaristokuntaa ja saaristo-osakuntaa. Pääosa niiden saaristoalueista on kiinteän tieyhteyden saaristoalueita. Asuttuja ilman kiinteää tieyhteyttä olevia saaria on Ahvenanmaa mukaan lukien 456. Ne sijoittuvat 127 kuntaan. Vapaa-ajan asutusta on tuhansilla saarilla. Suuriakin asutuskeskuksia sijaitsee kiinteän tieyhteyden saarilla.

Saariston kehitys on paitsi mökkiläisten myös vapaa-ajan kalastajien (1,2 miljoonaa), veneilijöiden (700 000 venettä), matkailijoiden ja luonnonharrastajien mielenkiinnon kohteena.

Saaristo-ohjelman ohjausryhmässä olivat edustettuina maakuntien liitot, kunnat, kansalaisjärjestöt ja valtionhallinto. Konsultteina toimivat Suunnittelukeskus Oy ja Åbo Akademin Jatkokoulutuskeskus. Ohjelma lähtee seuraavaksi lausunnolle.

Lisätietoja: saaristoasiain neuvottelukunnan pääsihteeri, neuvotteleva virkamies Jorma Leppänen, (09) 160 44513, 0400 744 900

> Saaristo-ohjelma 2003-2006