Suojelupoliisin hallinnollista asemaa ja tulosohjausta sekä valvonnan kehittämistä koskeva selvitystyöryhmä

Tavoitteet ja tuotokset

Keskeisenä tavoitteena on selvittää Suojelupoliisin toimintaedellytykset, toimivaltuudet ja valvonta ottaen huomioon kansallinen ja kansainvälinen operatiivinen tilanne sekä turvallisuuspalvelujen kansainväliset kehityssuuntaukset.

Lähtökohdat

Nykytila

Poliisin hallinnosta annetun lain mukaan Suojelupoliisin tehtävänä on (PolhalL 10§) torjua sellaisia hankkeita ja rikoksia, jotka voivat vaarantaa valtio- ja yhteiskuntajärjestystä tai valtakunnan sisäistä tai ulkoista turvallisuutta sekä suorittaa tällaisten rikosten tutkintaa. Sen tulee myös ylläpitää ja kehittää yleistä valmiutta valtakunnan turvallisuutta vaarantavan toiminnan estämiseksi.

Suojelupoliisin tulee poliisin hallinnosta annetussa laissa säädetyn tehtävän toteuttamiseksi antaa ministeriön vahvistamien yleisten perusteiden mukaisesti viranomaisille ja yhteisöille sellaisia ohjeita, neuvoja ja tietoja, jotka ovat tarpeen valtion turvallisuuden ylläpitämiseksi tai siihen kohdistuvien loukkausten estämiseksi (PolhalA 8§).

Perustuslain 47 § takaa eduskunnalle, sen valiokunnille sekä kansanedustajille tiedonsaantioikeudet myös Suojelupoliisin toimialaan kuuluvista asioista. Suojelupoliisilla on lakisääteinen velvoite informoida yhteiskunnallisesti merkittävät asiat sisäasiainministerille ja poliisiylijohtajalle (PolhalL 4a§) sekä myös informoida tasavallan presidenttiä, pääministeriä ja ulkoasiainministeriä (HE 58/2009 vp perustelut).

Suojelupoliisiin kohdistuva valvonta tapahtuu samoja muotoja noudattaen kuin muunkin poliisitoiminnan valvonta. Ensisijaista on oma sisäinen johtamiseen kytkeytyvä toiminnan laillisuuden seuranta ja sisäinen laillisuusvalvonta. Lisäksi hallinnonalan sisäistä - mm. salaisten pakkokeinojen - valvontaa hoitaa poliisihallitus ja sisäasiainministeriö.

Ulkoisesta valvonnasta huolehtivat ylimpinä laillisuusvalvojina toimivat Oikeuskansleri ja Eduskunnan oikeusasiamies. Tietosuojavaltuutettu valvoo suojelupoliisin rekisterinpitoa ja siihen liittyen myös tietojen luovuttamisen lainmukaisuutta.

Suojelupoliisin suorittaman esitutkinnan ja siihen liittyvien pakkokeinojen osalta sekä tuomioistuinten että syyttäjien toiminnalla on osaltaan laillisuusvalvonnan luonne.

Eduskunnan ulkoasiain-, perustuslaki- ja hallintovaliokuntien sekä suojelupoliisin johdon säännöllisellä yhteydenpidolla voidaan katsoa olevan parlamentaarisen valvonnan luonne. Se ei kuitenkaan vastaa varsinaista tiedustelupalvelun parlamentaarista valvontaa siinä merkityksessä kuin se yleensä kansainvälisesti ymmärretään.

Suojelupoliisin budjetti (n. 18 milj. euroa) on nyt noin kaksi prosenttia poliisin budjetista.

Selvityksen perusteista

Suojelupoliisin organisaatioon ei poliisin hallintorakenneuudistuksen (PORA III) yhteydessä tehty muutoksia. Suojelupoliisin toimintaympäristö sen sijaan on muuttunut. Suojelupoliisi on pyrkinyt vastaamaan näihin muutoksiin mm. strategian ja toiminta-ajatuksen päivityksillä. Tällaisia toimintaympäristön muutoksia ovat mm:
• terrorismitilanne Suomen lähiympäristössä on muuttunut ja Suomessa riskihenkilöiden määrä on kasvanut merkittävästi;
• tietoverkkojen turvallisuusuhat ovat lisääntyneet;
• valtioiden turvallisuuskysymykset ovat kansainvälistyneet; ja
• analysoidun kansainvälisen tiedustelutiedon tarve on kasvanut.

Suojelupoliisin valtakunnallisia ja yhteiskunnallisesti merkittäviä tehtäviä ohjataan, arvioidaan ja mitataan lähtökohtaisesti samoin kuin muiden poliisiyksiköiden osalta kuitenkin siten, että sen toiminnan erityispiirteet on pyritty huomioimaan.

Supon toiminnan luonne sekä yhteistyö ulkomaisten turvallisuus- ja tiedustelupalveluiden kanssa aiheuttavat erityistarpeita mm, koska laajan salassapitovelvollisuuden vuoksi erilliset tietojärjestelmät ovat välttämättömiä ja kansainvälisellä tiedustelumateriaalilla on erityiset suojaamistarpeet.

Turvallisuuspalvelujen parlamentaarista valvontaa on kansainvälisesti lisätty viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomessa on julkisuudessa ajoittain esitetty näkemyksiä, joiden mukaan Suojelupoliisin parlamentaarista valvontaa tulisi tarkastella uudelleen tavoitteena Eduskunnan paremmat mahdollisuudet valvontaan. Toisaalta Suojelupoliisia, osana poliisihallintoa, koskee samat valvonnan ja tiedonsaannin järjestelyt.

Selvitysmies Jaakko Jonkka on katsonut,että Suojelupoliisin erillistä ulkopuolista valvontajärjestelmää voidaan perustella vain valvonnan uskottavuuden lisäämisen tarpeella ja katsonut, että laillisuusvalvonta on teknisesti mahdollista hoitaa saman järjestelmän avulla kuin muunkin poliisitoiminnan valvonta.