Usein kysytyt kysymykset turvapaikanhakijoiden uusintahakemuksista

Mikä on uusintahakemus?

Uusintahakemuksella tarkoitetaan ulkomaalaislain mukaan kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta, jonka ulkomaalainen tekee saatuaan lainvoimaisen päätöksen Maahanmuuttovirastolta tai hallintotuomioistuimelta aikaisemmin tekemäänsä hakemukseen, kun hän oleskelee edelleen maassa tai on päätöksen saatuaan lyhyeksi ajaksi poistunut maasta. Lainvoimaisella päätöksellä tarkoitetaan päätöstä, johon ei voi enää hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin.

Uusintahakemuksena ei pidetä hakemusta, joka on tehty sen jälkeen, kun Maahanmuuttovirasto on tehnyt hakemukseen raukeamispäätöksen, koska hakija on kadonnut tai poistunut Suomesta.

Uusintahakemus voidaan tehdä vain silloin, kun aiempi hakemus on lainvoimaisesti ratkaistu. Jos hakija haluaa tehdä uuden hakemuksen saatuaan Maahanmuuttovirastolta päätöksen, joka ei ole vielä lainvoimainen (eli valitusaikaa on vielä jäljellä), hakija ohjataan ensisijaisesti hakemaan muutosta päätökseen. Uusintahakemuksena voidaan pitää myös hakemusta, joka tehdään sen jälkeen, kun aiempi hakemus on jätetty tutkimatta tai asia on rauennut hakijan peruutettua hakemuksensa.

Minkä takia uusintahakemuksia tehdään?

Osassa uusintahakemuksista esitetään uusia varteenotettavia perusteita, jotka on tutkittava henkilön kansainvälisen suojelun tarpeen asianmukaiseksi arvioimiseksi. Kasvavana ilmiönä on kuitenkin havaittu myös, että osa hakijoista tekee uusintahakemuksen ainoastaan viivyttääkseen maastapoistamistaan.

Perusteet uusintahakemusten jättämiselle ovat moninaisia. Yleisimpiä hakemuksissa esitettyjä tai hakemuksia käsittelevän viranomaisen asiantuntija-arvioon perustuvia syitä ovat hakijan muuttunut tilanne (esimerkiksi kääntyminen kristinuskoon), halu nauttia turvapaikanhakijan asemaan liittyvistä oikeuksista ja palveluista tai muu taloudellinen, sosiaalinen tms. syy halulle jatkaa oleskelua Suomessa ja estää maastapoistaminen kotimaahan.

Uusintahakemus tehdään usein myös siitä syystä, että henkilön oma arvio tilanteestaan tai turvallisuudestaan eroaa Maahanmuuttoviraston ja hallintotuomioistuinten arviosta ja henkilö katsoo edelleen olevansa aiemmin esittämillään perusteilla suojelun tarpeessa.

Jätetäänkö hakemus aina tutkimatta, jos hakija olisi voinut esittää uusintahakemukselleen esittämänsä perusteen jo aiemman hakemuksen käsittelyn yhteydessä?

Ulkomaalaislain muutoksen myötä uusintahakemuksen tutkittavaksi ottaminen edellyttäisi, että hakemus sisältää tai asiassa on ilmennyt uusia seikkoja tai perusteita, jotka lisäävät merkittävästi sen todennäköisyyttä, että hakijan tulisi saada kansainvälistä suojelua. Lisäksi edellytettäisiin, että hakija ei hänestä itsestään riippumattomista syistä ole voinut esittää uusintahakemuksensa tueksi esittämiä perusteita jo aikaisemman hakemuksen käsittelyn yhteydessä.

Palautuskiellon ehdottomuus huomioiden uusi, hakijasta itsestään riippumattomia syitä koskeva edellytys, ei yksin voi johtaa siihen, että hakemus jätetään tutkimatta. Maahanmuuttovirasto arvioi tapauskohtaisesti, onko asiassa kyse hakijasta riippumattomista syistä sekä ovatko hakijan esittämät perusteet riittäviä uusintahakemuksen tutkimiseksi.

Uusi edellytys ei rajoittaisi hakijan mahdollisuutta perustellusti vedota myös syyhyn, jonka voitaisiin katsoa olevan "hakijasta riippuvainen". Hakijalla voi olla myös esimerkiksi haavoittuvaan asemaan, häpeään tai pelkoon liittyviä perusteltuja syitä esittää perusteet vasta myöhemmässä vaiheessa. Nämä perusteet huomioidaan, kun Maahanmuuttovirasto selvittää tutkitaanko uusintahakemus.

Hakijan tulisi tällöin myös olla esittänyt uuden perusteen tueksi sellaista vakuuttavaa selvitystä, joka lisää merkittävästi sen todennäköisyyttä, että hakijan tulisi saada kansainvälistä suojelua. Hakija on myös voinut todistettavasti saada tiedon jonkin aikaisemman hakemuksen yhteydessä esittämänsä perusteen tueksi merkityksellisestä seikasta vasta sen jälkeen, kun päätös on tullut lainvoimaiseksi.

Näin ollen ehdotetut ulkomaalaislain muutokset eivät tarkoita sitä, että hakemus jätetään aina tutkimatta, jos hakija olisi voinut esittää uusintahakemukselleen esittämänsä perusteen jo aiemman hakemuksen käsittelyn yhteydessä.

Voidaanko uusintahakemus nyt jättää käytännössä huomiotta ja hakija käännyttää aikaisemman käännyttämispäätöksen perusteella?

Ei. Uusintahakemus tutkitaan aina alustavasti sen selvittämiseksi, täyttääkö se tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

Ensimmäinen uusintahakemus, joka ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, ei estä aikaisemman hakemuksen nojalla tehdyn lainvoimaisen käännyttämispäätöksen täytäntöönpanoa, jos sen tarkoituksena on vain käännyttämisen välittömän täytäntöönpanon estäminen tai viivyttäminen. Toinen uusintahakemus ei enää estäisi aikaisemman käännyttämispäätöksen täytäntöönpanoa.

Uusintahakemus voitaisiin katsoa jätetyksi vain tarkoituksena estää tai viivyttää aikaisemman päätöksen nojalla annetun käännyttämispäätöksen välitön täytäntöönpano, jos se on jätetty vasta sen jälkeen, kun hakijalle on ilmoitettu maasta poistamista koskevien käytännön valmistelujen aloittamisesta ja poistamisen arvioitu ajankohta tai maasta poistamisen päivä. Näissä tilanteissa uusintahakemuksen tarkoituksena voidaan katsoa olleen ainoastaan käännyttämisen välttäminen ja maassa oleskelun jatkaminen. Selkeimpänä esimerkkinä olisi tilanne, jossa uusintahakemus tehdään samana päivänä, kun käännyttämispäätös olisi tarkoitus panna täytäntöön.

Palautuskielto on aina huomioitava niin päätöksenteossa kuin maastapoistamisen täytäntöönpanovaiheessa myös uusintahakemusten kohdalla. Käännyttämispäätöksen täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä, jos henkilö palauttamisen seurauksena voisi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi.

Miksi kansainvälistä suojelua hakevan työnteko-oikeutta rajoitetaan?

Kansainvälistä suojelua hakeneen henkilön työnteko-oikeuden alkamisen ajankohtaa täsmennettäisiin esityksellä siten, että työnteko-oikeus alkaa siitä, kun hakemus on jätetty ja hakija on oleskellut hakemuksen jättämisen jälkeen maassa tapauksesta riippuen joko kolme tai kuusi kuukautta.

Uusintahakemuksen osalta sovellettaisiin samaa määräaikaa kuin ensimmäisen hakemuksen osalta. Kun hakija on saanut kielteisen päätöksen ensimmäiseen turvapaikkahakemukseen ja päätös on tullut lainvoimaiseksi, ei ole enää perusteltua, että uusintahakemuksilla voitaisiin vapaasti jatkaa työntekoa. Esityksen tavoitteena on vähentää tarpeettomien uusintahakemusten tekemistä ja yksi seikka, jonka on katsottu kannustavan uusintahakemuksen tekemiseen, on hakemuksen tekemisen jälkeen saatava välitön työnteko-oikeus.

Työnteko-oikeuden rajoittaminen onkin perusteltua uusintahakemusten väärinkäytön estämiseksi. Hakijalla on edelleen mahdollisuus hakea työperusteista oleskelulupaa erillisellä prosessilla milloin tahansa. Myös harmaan talouden torjunnan kannalta on tärkeää, että työmarkkinoille sijoittuvat ulkomaalaiset tulevat lähtökohtaisesti tätä tarkoitusta varten luotujen maahantulomenettelyjen kautta.

Miten varmistetaan hakijan mahdollisuus henkilöllisyyden todistamiseen esimerkiksi pankissa, jos matkustusasiakirja on otettu viranomaisen haltuun?

Kansainvälistä suojelua hakeneen henkilön passi tai muu matkustusasiakirja ehdotetaan otettavaksi viranomaisen haltuun, kunnes hakijalle on myönnetty oleskelulupa tai hän poistuu maasta. Kansainvälistä suojelua hakevan tulee pystyä todentamaan henkilöllisyytensä esimerkiksi pankissa asioidessaan, avioliiton esteiden tutkimista varten tai matkustus- tai muuta henkilöllisyyttä osoittavaa asiakirjaa uusittaessa. Näissä tilanteissa henkilöllisyyden todentaminen voidaan suorittaa tapauskohtaisin käytännön järjestelyin. Jos hakija haluaa hakea oleskelulupaa esimerkiksi työnteon tai perhesiteen perusteella, ei tämä edellytä sitä, että hän esittäisi matkustusasiakirjansa uudelleen oleskelulupahakemuksen jättäessään. Matkustusasiakirjaa säilyttävä viranomainen huolehtisi jatkossakin siitä, että kansainvälistä suojelua hakeneen mahdollisuus asiointiin on turvattu tilanteissa, joissa edellytetään henkilöllisyyden varmistamista.

Miksi poikkeus perheenkokoajan alaikäisyyteen koskee vain kansainvälisen suojeluaseman saaneita?

Ehdotettu poikkeussäännös perustuu Euroopan unionin tuomioistuimen perheenyhdistämisdirektiivin tulkintaa koskevaan ratkaisuun. Direktiivin tarkoituksena on turvata ilman huoltajaa tulleen pakolaisaseman saaneen alaikäisen oikeus perheenyhdistämiseen. Direktiivin soveltamisalasta poikettaisiin niin, että ehdotetun poikkeussäännöksen soveltamisala laajennettaisiin myös toissijaisen suojeluaseman saaneisiin henkilöihin.

Kansainvälistä suojelua haettaessa arvioidaan ensiksi turvapaikan tarve. Jos turvapaikan edellytykset eivät täyty, tutkitaan edellytykset myöntää oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella. Turvapaikkamenettelyn yhteydessä tutkitaan ja ratkaistaan oleskeluoikeuden myöntäminen myös muilla esille tulevilla perusteilla. Tällä tarkoitetaan kansainväliseen suojeluun liittyviä oleskelulupaperusteita, jotka ovat oleskeluluvan myöntäminen ihmiskaupan uhrille tai oleskeluluvan myöntäminen maasta poistumisen estymisen tai yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella.

Ehdotettu poikkeussäännös koskisi vain kansainvälisen suojeluaseman saaneita henkilöitä, sillä kansainvälistä suojelua saaneen asema ja olosuhteet poikkeavat jollakin muulla perusteella oleskeluluvan saaneesta siinä, että heillä ei vainon tai muun vakavan haitan vaaran takia ole mahdollisuutta palata kotimaahansa ja näin ollen elää siellä perheenjäsentensä kanssa.

Miksi saatavuusharkinnasta luovutaan haettaessa työntekijän oleskeluluvan jatkolupaa?

Esityksessä ehdotetaan, että työntekijän oleskeluluvan jatkolupaa hakevalla olisi ilman saatavuusharkintaa mahdollisuus hakeutua myös sellaisen työnantajan palvelukseen, joka toimii muulla kuin edellisessä työntekijän oleskeluluvassa mainitulla alalla. Edellytyksenä kuitenkin olisi, että ulkomaalainen on työskennellyt työntekijän oleskeluluvan nojalla vähintään yhden vuoden.

Saatavuusharkinnasta luopumisella haettaessa työntekijän oleskeluluvan jatkolupaa tavoitellaan työvoiman ammatillisen liikkuvuuden helpottamista. Ehdotus lisäisi työvoiman tarjontaa varsinkin siivousalalla, teollisuudessa, rakennus- ja metallialalla sekä puutarha- ja maatalousalalla jonkin verran. Edellä mainitut alat ovat aloja, joilla työvoiman saatavuus on vähentynyt ja kohtaanto-ongelmat yleisiä.