Poliisiin kohdistuvan valvonnan oikeusperustatyöryhmä

Mål och resultat

Selvittää kokonaisvaltaisesti poliisin kohdistuvan sisäisen valvonnan vastuu-, toimivalta- ja resurssikysymykset sekä tehdä esityksiä keinoista, joilla poliisin valvonta on tarkoituksenmukaista ja oikeudellisesti asianmukaista järjestää.

Utgångspunkter

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi 21.6.2010 päätöksen niin sanotussa huumepoliisien kanteluasiassa (OKV/186/1/2008, 21.6.2010)

Päätöksessä käsitellään laajasti poliisin laillisuusvalvonnallisten menettelyiden oi¬keellisuutta ennen huume¬poliiseihin kohdistuneiden esitutkintojen käynnisty¬mistä. Oikeuskansleri yhtyi pää¬töksessään sisäasiainministeriön ja Poliisihallituksen esittämiin näkemyksiin siitä, että poliisin sisäisen laillisuus¬valvonnan oikeudel¬linen perusta ja aktiiviseen tiedonhankintaan liittyvät toi¬mivaltuudet sekä val¬vonnan kohteen oikeussuoja ovat jossain määrin epäsel¬viä.

Oikeuskanslerin päätöksessä on otettu ensinnäkin esille hallinnon sisäisen laillisuusvalvonnan oikeudelliseen perustaan liittyvät epäselvyydet. Poliisin hallinnonsisäinen valvonta ei perustu¬ tällä hetkellä yksi¬tyiskohtaisiin lain säännöksiin, vaan pääosin viranomaisen omien ohjeiden ja mää¬räysten menettelytapaohjeisiin. Tilanne saattaa olla näiltä osin ongelmallinen perustuslain 2 ja 80 §:n kannalta, joiden mukaan viranomais¬toimivaltuuksien perusteista on säädettävä lailla.

Sisäasiainministeriön poliisiosasto oli tehnyt oikeuskanslerin päätöksestä ilmene¬vällä tavalla huumepoliisiasiassa tarkastustyyppistä laillisuus¬valvontaa, joka ei kuitenkaan ollut poliisin laillisuusvalvontaohjeessa tarkoitettua valvon¬taa. Tällaisesta valvonnasta ei ole säännöksiä lainkaan ja laillisuusvalvonnan ja esitutkinnan väliin oli jäänyt epämääräinen oikeudellinen alue.

Sääntelemättömällä alueella on kysymys joko rikosoikeudelliseen menettelyyn tai virkamiesoikeudellisiin toimiin johtavista esitoiminnoista, joiden herätteitä voivat olla esimerkiksi sisäisen valvonnan yhteydessä tehdyt havainnot tai or¬ganisaatiosta itsestään saadut vihjetiedot. On selvää, että viranomaisen itsensä tekemän valvonnan tulee joissakin tilanteissa tapahtua sen virkamiehiltä sa¬lassa.

Esitutkinnan käynnistymiskynnys on poliisin tekemäksi epäillyissä ri¬koksissa matala. Esitutkinnan nimenomainen tehtävä on selvittää, tapahtuiko poliisin teke¬mäksi epäilty rikos vai ei. Koska näissä rikoksissa esitutkintakyn¬nyk¬sen ylit¬tymisen arvioi syyttäjä, epäillyt po¬liisiväärinkäytökset tulisi siirtää mahdollisimman varhaisessa vai¬heessa syyttäjätutkinnanjohtajan arvioitavaksi. Tämä on siksi, koska syyttäjä johtaa myös esitutkintaa edeltäviä toimen¬piteitä, joiden tarkoi¬tus on selvittää, onko esitutkintakynnys poliisiasiassa ylittynyt.

Poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen ilmoittaminen syytäjälle on ohjeistettu tällä hetkellä poliisin sisäisessä ohjeessa. Tällaisella velvolli¬suu¬della saattaa nimen¬omaisesti olla merkitystä edellä mainitun sään¬telemät¬tömän alueen kannalta.

Kysymys ei tällöin ole vain poliisin ilmoitusvelvollisuudesta epäillyissä virka¬velvollisuuksien rikkomistilanteissa, vaan yleisemmin koko valtiohallinnon virkamiehiä koskevasta asiasta, koska valtion virkamieslaissa tai muussakaan laissa ei ole yleissäännöstä virkarikosten ilmoittamisesta. Esimerkiksi kunnal¬lisesta viranhaltijasta annetun lain 47 §:n mukaan asiasta on tehtävä viipymättä rikosilmoitus, jos kunnan viranhaltijan epäillään toden¬näköisesti syyllistyneen virkarikokseen. Näistä syistä voi olla perusteltua, että myös valtiolla tällaisesta velvolli¬suudesta säädettäisiin lailla. Ilmoitusvelvollisuutta voisi olla mahdollista täsmentää poliisin hallinnossa alemmanasteisilla säännöksillä tai ohjeilla.