Tietojenvaihto ja salassapitosäännökset käytännön yhteistyön ongelmana
Viranomaisten välisessä yhteistyössä lasten ja nuorten syrjäytymisen ennalta ehkäisemisen ongelmaksi muodostuvat usein tietojen vaihtoa ohjaavat säädökset, todetaan tänään 18. lokakuuta sisäasiainministeri Anne Holmlundille luovutetussa raportissa. Käytännön yhteistyö edellyttää, että tietoa voidaan vaihtaa viranomaisten kesken silloin, kun lapsen tai nuoren etu sitä vaatii. Lainsäädäntö ei sinänsä estä tietojen vaihtoa, vaan ongelmana on, että tietojen vaihtoa koskevat säädökset ovat kirjoitettuna hajautetusti eri ammattikuntien lainsäädäntöön. Muun muassa erot säädöksien sanamuodoissa tekee niistä usein vaikeasti tulkittavia. Myös tietojen vaihtoa koskevien säädöksien heikko tuntemus esimerkiksi opettajien ja sosiaalityöntekijöiden keskuudessa on usein syynä siihen, että tietoa ei uskalleta vaihtaa silloinkaan, vaikka lainsäädäntö antaisi siihen mahdollisuuden.
Selvityksessään työryhmä pohti keinoja tehostaa viranomaisten välistä yhteistyötä lasten ja nuorten syrjäytymisen ennalta ehkäisemiseksi. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi syrjäytymisestä aiheutuu myös joskus turvallisuusongelmia. Rikolliseen elämäntapaan päädytään edelleen valtaosin osana syrjäytymiskehitystä. Erityisesti lasten ja nuorten ongelmiin tulisi puuttua varhain ennen ongelmien syvenemistä.
Perheiden, lasten ja nuorten ongelmat kasaantuvat
Suurin osalapsista ja nuorista voi hyvin. Eri arvioiden mukaan kaikista lapsista ja nuorista kuitenkin noin 5-8 % voi huonosti. Ongelmien taustalla on usein vanhempien päihteiden käyttöä, väkivaltaa, turvattomuutta sekä osattomuutta. Myös lasten ja nuorten lisääntyvästä päihteiden käytöstä puhutaan laajasti. Lisäksi naisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt. Vuonna 1968 40% naisista ilmoitti olevansa raittiita. Vuonna 2005 kerättyjen tietojen mukaan noin 90% naisista oli käyttänyt alkoholia viimeisen 12 kuukauden aikana. Runsaan alkoholikäytön seurauksena perheiden arjen hallinta helposti häviää.
Usein myös väkivalta ja alkoholi liittyvät läheisesti toisiinsa. Perheissä, joissa vanhemmat kohdistavat toisiinsa väkivaltaa, on lasten riski joutua väkivallan kohteeksi merkittävästi suurempi kuin perheissä, joissa ei ole vanhempien välistä väkivaltaa. Viranomaisten suuri haaste on tunnistaa lapset, jotka elävät vaikeissa olosuhteissa. Kansainvälisten sopimuksien ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti lapsen etu on ensisijainen.
Lasten ja nuorten tukeminen edellyttää yhteistyötä ja jatkuvuutta
Työryhmän mukaan eri yhteistyöhön perustuvia toimintamalleja on kehitetty, mutta niiden tehokas käyttöönotto edellyttää kuitenkin moniammatillisen työn johtamista. Ilman johtamista moniammatillisuuteen perustuvat työmuodot eivät siirry osaksi perustyötä. Työryhmän mukaan lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiksi tehtävää työtä koskee sama ongelma kuin viranomaistoimintaa laajemminkin: perustetaan hankkeita tai projekteja silloin, kun kyse on pysyvästä toiminnasta. Uusia työmuotoja kehitetään projekteissa, mutta projektin loppuessa myös työmuodot unohtuvat.
Moniammatillisilla työmuodoilla voidaan tukea vanhemmuutta. Esimerkiksi perhekeskuksiin perustuva toiminta on hyvä esimerkki vanhemmuuden tukemisesta. Työryhmän mukaan tämä käytäntö tulisi laajentaa kattamaan koko maan.
Maahanmuuttajalasten ja -nuorten tukeminen entistä tärkeämpää
Maahanmuuttajalasten ja -nuorten kielitaito, koulutus sekä työllistyminen koulutusta vastaavaan työhön ovat keskeisiä seikkoja kotouttamisessa. Maahanmuuttajaäitien kielitaito on myös lasten kannalta tärkeää, sillä maahanmuuttajaäitien asema kotona on vahva. Suomen kielen osaava äiti pystyy tukemaan lasta koulunkäynnissä aivan eri tavalla kuin äiti, jolle suomalainen kulttuuri ja kieli ovat vieraita. Maahanmuuttajanuori, jolla on hyvä koulutus ja ammattia vastaava työ, on kannustava esimerkki muille maahanmuuttajanuorille.
Raportti löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta www.intermin.fi/julkaisu/452007
Lisätietoja: yksikön päällikkö Tarja Mankkinen, (09) 160 42211, ylitarkastaja Johan Pawli, (09) 160 42940.