Arvoisa sisäministeri. Tämä on hyvä alku, hyvä signaali. Ulkopuolinen ja riippumaton #migritarkastus olisi toki luotettavampi.
Ehdotan teille myös, että irrottaisitte kiireisestä kalenteristanne aikaa tapaamiselle, jossa turvapaikanhakijoiden tukihenkilöt voisivat demonstroida käytännössä, miten he käyttävät (vapaa)aikaansa etsien tietoa esim. shiamilitian toimintatavoista ja tosiasiallisesta asemasta Irakissa, Talebanien toimintatavoista ja tiedonhankinnasta Afganistanissa... Lisäksi he löytävät traagisia virheitä turvapaikanhakijoiden puhuttelupöytäkirjoista, päätöspapereista. Tulkkien osaaminen ollut kehnoa.
Tämä tapaaminen valaisisi tehokkaasti, mitkä asiat ovat pielessä.
Kaarina Heiskanen
Nuorten turvapaikanhakijoiden vapaaeht. tukihenkilö
Suolahti

Tämä on tervetullutta. On hyvä ajatus tehdä nopeampi sisäinen selvitys, sillä muutosta tarvitaan pian. Riippumaton ulkoinen selvitys tarvitaan myös. Ne asiainkohdat joita keskustelun pohjalle halutaan selvittää vaikuttavat oikeilta. Toivon nöyrää asennetta esimerkiksi sen arvioimiseen, että irakilaisten turvapaikanhakijoiden kohdalla myönnettyjen lupien osuus on pienentynyt hurjat 60%. Muutoksen selitykset eivät kestä päivänvaloa ja siksi ne on niin tärkeää siihen tuoda.

Milloin arvon sisäministeri alkaa tehdä samalla innokkuudella muutoksia kansalaisuuslakeihin taikka perheenyhdistämissäädöksien muuttamista samalle viivalle Tanskan ja Norjan kanssa? Mykkänen kuuntelee valitettavasti vain erilaisten pakolaisjärjestöjen mielipiteitä. Niillähän on tietysti omat agendansa.

Kiitos tästä - tämä on jonkinlainen alku ja osoittaa, että olette ottanut ongelmat vakavasti. Suuri kysymys on kuitenkin se, että Maahanmuuttovirasto ei tähänkään asti ole tunnistanut eikä myöntänyt omia virheitään. Se tuskin tulee niin tekemään nytkään, joten sisäinen tarkastus ei tule antamaan oikeaa kuvaa tilanteesta. "Virtahepo olohuoneessa" eli toiminnan negatiiviset seuraukset ovat kasvaneet jo niin suuriksi, että niitä todennäköisesti peitellään suurella tarmolla. Itse olen seurannut turvapaikkaprosessien kulkua viimeisten vuosien ajan. Toukokuussa 2016 tehtiin suuri virhe, kun Afganistanin, Irakin ja Somalian maalinjaukset ja sitä myötä turvapaikan myöntämisen kriteerit kiristettiin liian tiukoiksi. Prosessissa on lukuisia muitakin ongelmia, jotka voi tiivistää näin:
- Maahanmuuttovirastoon palkattiin syksyn 2015 ruuhkan seurauksena paljon kokemattomia puhuttelijoita, koulutus jäi liian lyhyeksi.
- Virastossa oli liian kiire tehdä päätöksiä - puhuttelut jäivät lyhyiksi, olennaiset asiat eivät tulleet esille.
- Suomessa ei ollut riittävästi tarpeeksi hyviä arabian, darin ja farsin kielen tulkkeja. Puhuttelupöytäkirjat ovat usein huonoa suomea ja turvapaikanhakijoiden kertomukset vaikuttavat jäsentymättömiltä ja sekavilta. Todelliset syyt turvapaikkaan jäävät hämäriksi.
- Osa tulkeista on ollut ja on asenteellisia. Haastattelunauhoja kuuntelemalla on selvinnyt, että asioita ei ole kirjattu pöytäkirjoihin samalla tavalla kuin turvapaikanhakijalle on kerrottu pöytäkirjan tarkastusvaiheessa.
- Ilmaisen oikeusavun poistaminen turvapaikkapuhutteluvaiheessa johti siihen, että haastattelupöytäkirjoista ei tullut tarpeeksi laadukkaita - kukaan ei ollut valvomassa turvapaikanhakijoiden etua ko. vaiheessa. Turvapaikkaprosessin myöhemmät vaiheet perustuvat haastattelupöytäkirjoihin -> virheet ja puutteet seuraavat kaikissa vaiheissa.
- Maahanmuuttoviraston tulkintalinja kiristyi ilmeisesti poliittisen ohjauksen seurauksena (ks. mm. Turun yliopiston tutkimus aiheesta). Maahanmuuttovirastoa ohjattiin tekemään enemmän kielteisiä päätöksiä. Jo etukäteen oli linjattu, että vain kolmasosa hakijoista tulee saamaan turvapaikan (ks. uutiset syksyltä 2015). Se poikkesi rajusti aiemmasta turvapaikan myöntämisprosentista mm. irakilaisille (ennen syksyä 2015 se oli 85).
- Turvapaikanhakijoiden oikeusapua rajattiin lailla monin tavoin. Valitusaikoja lyhennettiin ja korvaus muutettiin tuntiperusteisesta kertasummaksi. Tämä johti siihen, että kielteisistä päätöksistä valitettaessa asianajajilla oli huomattavasti entistä vähemmän aikaa käytettävissä perehtyä asiakkaan tilanteeseen. Esimerkiksi alkuhaastattelun virheet jäivät usein huomaamatta. Suomessa on myös vähän pakolaisjuridiikkaan perehtyneitä asianajajia. Tällä hetkellä ne vähät ovat ylikuormittuneita. Alkuvaiheessa tehdyt virheet korjautuvat siis huonosti oikeudessa.
- Lakia muutettiin myös niin, että KHO ottaa käsiteltäväkseen vain sellaisia valituksia, joilla on mahdollisuus tulla linjamuutoksiksi. Syiden on oltava erittäin painavia. KHO-vaihe johtaa erittäin harvoin mihinkään tulokseen turvapaikanhakijan kannalta.
- Turvapaikanhakijat, jotka eivät tosiasiallisesti uskalla palata kotimaahansa, joutuvat usein tekemään uuden turvapaikkahakemuksen. Se kaatuu monella siihen, että Maahanmuuttovirasto ei käsittele hakemusta, koska turvapaikanhakija on toimittanut lisäselvitykset ja -todisteet jo KHO:hon ja Maahanmuuttovirasto katsoo, että asiat on jo käsitelty KHO:ssa. Se taas ei pidä paikkaansa, koska KHO ottaa valituksia käsiteltäväkseen erittäin harvoin (ks. ed.)
- Poliisi on tehostanut pakkopalautusten ja "vapaaehtoisen paluun" toteuttamista, mikä johtaa entistä suurempaan pelkoon, turvapaikanhakijoiden pakoiluun, piileskelyyn ja siirtymisen muihin Euroopan maihin. Vastaanotto- ja säilöönottokeskuksissa tapahtuu jatkuvasti itsemurhan yrityksiä, ja osa niistä myös onnistuu. Monet turvapaikanhakijat kärsivät unettomuudesta, masennuksesta, muistihäiriöistä. Heitä on joutunut sairaalahoitoon psykoosin tai itsetuhoisen käyttäytymisen takia. Tämä johtuu siitä, että he kokevat pakkopalautuksen kotimaahan olevan heille mahdoton vaihtoehto.

Me vapaaehtoiset avustajat ja tukihenkilöt kerromme teille mielellämme asiasta lisää rakentavan yhteistyön hengessä. Myös turvapaikanhakijat itse arvostaisivat suuresti, jos he pääsisivät kuvailemaan kentällä vallitsevaa tilannetta omin sanoin.

terveisin
Hannele Vestola
turvapaikanhakijoiden vapaaehtoinen avustaja
FM, AI lehtori
kunnanhallituksen vpj., maakuntavaltuutettu
Laukaa

Arvoisa sisäministeri, kiitos tästä. Toivon todella, että saatte todenmukaista dataa päätöksenteon tueksi.

Haluaisin vielä tuoda esiin maahanmuuttoviraston toimien vaikutukset Suomen kansalaisiin. Kun arvioidaan yhdenkin virheellisen päätöksen vaikutusta, voi se, kuten sanoit, pahimmillaan tarkoittaa kuolemaa. Vaikka siltä säästyttäisiin ja maastapoisto sujuisi ongelmitta, jää kotimaahan paljon tuskaa. Jos omasta lähipiiristäni lasken, niin yksi palautus jätti kolme keski-ikäistä perhettä ja kuusi nuorta yksin murheineen, heidän luottamuksensa lakimiehiin, viranomaisiin ja poliisiin on kovalla koetuksella.

Tapasin vastikään eläköityneen rovastin, jolla oli samanlainen kokemus jo vuosien takaa. Hän sanoi osuvasti, että pahinta on, ettei asiasta voi puhua. Virkamiesten virheet on Suomessa vaiettu asia. Toivon todella, että selvitys muuttaisi tämän, virheet myönnettäisiin ja niistä keskusteltaisiin. Ehkä näin minunkin lähipiirini voisi saada osaavaa apua tähän tilanteeseen vähättelyn sijaan.

Huomauttaisin vielä, että Suomesta turvapaikan saaneiden kotoutus ja luottamuksen palautuminen suomalaisiin virkamiehiin kestää varmasti kauan, mutta vielä kauemmin se kestää jos siihen ei kiinnitetä huomiota. Kun suomalaisenkin usko yhteiskuntaan horjuu pakkopalautusten yhteydessä, miten käy pakolaisen, jolle palautettava voi olla paras ystävä tai perheenjäsen? Koen kotoutuskoulutuksen tällä hetkellä hyvin riittämättömänä turvapaikanhakuprosessin Suomessa käyneille, joilla traumoja ei ole vain kotimaasta, vaan myös Suomesta.

Toivottavasti voimasi riittävät tähänkin ponnistukseen. Muista, että me kentällä tehdään oma osamme myös ja autetaan minkä voidaan.

Parhain terveisin,
Heljä,
Turvapaikanhakijoiden vapaaehtoinen avustaja ja ystävä

Semmoinen huomio että Suomen Maahanmuuttovirastohan jakoi turvapaikkoja ja toissijaisia suojeluita LÖYSEMMIN kuin muut pohjoismaat niin somaleille, irakilaisille kuin afgaaneillekin vuonna 2015 niinkuin Wille Rydman toi blogissaan julki 2015 syksyllä perustuen EU-tilastoihin.
.
Eli siis Suomeen sai jäädä sellaisia henkilöitä 2015 jotka jopa Ruotsi olisi lähettänyt kotimaahansa puhumattakaan Tanskasta ja Norjasta.
Lisäksi Suomen Maahanmuuttoviraston muita pohjoismaita löysempi linja oli voimassa jo 2012-2013-2014 koska vuodelta 2013 on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös jossa Ruotsin aiemmin vuonna 2012 tekemä somalialaisen turvapaikanhakijan hylkääminen sen perusteella että Somaliassa oli Ruotsin Migrationsverketin mukaan turvallisia alueita julistettiin oikeaksi eli siis Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti 2013 että 1. Somaliassa on turvallisia alueita 2. Somaleiden turvapaikkahakemukset voi niiden perusteella hylätä 3. Somalialaiset voi palauttaa Somaliaan.
Suomen maahanmuuttoviraston maa-arvioidenhan mukaan KOKO Somalia, KOKO Irak ja KOKO Afganistan olivat vaarallisia Lokakuuhun 2015 saakka (Afganistan Joulukuu 2015) ja tämä johti muita pohjoismaita korkeampiin hyväksymisprosentteihin jotka houkuttelivat Suomeen muita pohjoismaita enemmän irakilaisia ja somaleita ja paljon myös afgaaneja.
.
Lisäksi koska Maahanmuuttovirasto piti Somaliaa, Irakia ja Afganistania kokonaan hengenvaarallisina vastoin muita pohjoismaita niin seurauksena Suomi EI ole karkottanut esim. vakavista rikoksista kuten raiskauksista tuomittuja somaleita, irakilaisia eikä afgaaneja vuosikausiin vaan rikollisten on annettu jäädä Suomeen.
Edes nyt kun maaraporttien mukaan kaikissa maissa on turvallisia alueita niin rikollisten karkotuksia ei juuri tehdä vaikka vastuullinen sisäministeri huolehtisi että KAIKKI aieemmin maaraporttien perusteella karkottamatta jätetyt karkotetaan nyt.

Arvoisa sisäministeri. Turvapaikanhakijoiden oikeusturva tulisi saattaa eurooppalaiselle tasolle. Nyt Suomi edustaa euroopan löysintä turvapaikka politiikkaa. Voiko olla oikeusturvan mukaista kun hakija voi tehdä vaikka kaksikymmentä hakemusta, aina pienin tarkennuksin. Normaali hyvien tapojen mukainen käytäntö antaa toisen mahdollisuuden täydentää hakemusta.
Siirtyminen kotimaassa turvallisemmalle alueelle tulisi olla turvapaikan esteenä.
Rikoksia tekevät turvapaikanhakijat katsovat, että suomalainen vankila vastaa lomailua, joten esim. valtavasti lisääntyneet raiskaukset ovat usein turvapaikanhakijoiden tekemiä ja Suomelle olisi edullisempaa palauttaa rikolliset kärsimään rangaistuksia kotimaahan. Myös riski radikalisoitua vankilassa on suuri.
Mutta tärkeintä konaisuudessa on kuitenkin terveen järjenkäyttö ja jos ulkopuoliseen arviointiin turvauduttaisiin, niin olennaista on ettei arvioinnissa käytetä henkilöitä joilla on sitoumuksia mihinkään muuhun kuin omaan ammattiin liittyviin järjestöihin ja myös poliittiset sitoumukset saattaisivat haitata arviointia.
Ja eräs olennainen seikka tulisi ottaa väliaikaisten oleskelu lupien sekä turvapaikan myöntämisissä. On erittäin todennäköistä, että luvat ovat myönnetty väärin perustein mikäli turvapaikanhakija alkaakin matkustelemaan kotimaahansa luvan saannin jälkeen. Myös perheen jäsenten matkailu kertoo saman seikan. Niihin pitäisi pyrkiä puuttumaan mahdollisimman tarkasti.
Myös salakuljetusten määrä on lisääntynyt huolestuttavasti turvapaikanhakijoiden toimesta ja tähän olisi syytä puuttua esim rajatarkastusten muodossa.
Ystävällisin terveisin
Jyrki Tikkakoski
Suomen kansalainen
Riihimäki.

Arvoisa sisäministeri,
Perheessämme asui nuori turvapaikanhakija, jonka turvapaikkaprosessi oli pilattu huonojen lakimiesten toimesta jo ennen kuin tutustuimme. Yritimme auttaa häntä laittamalla uuden turvapaikkahakemuksen vireille ja toki myös kantelemalla Valvontalautakunnalle kyseisistä lakimiehistä.

Maahanmuuttovirasto totesi yksikantaan, että asia on jo käsitelty edellisellä turvapaikkakierroksella, ja että migri ei ota kantaa lakimiestyön laatuun. Näin ollen tämä nuori pakkopalautettiin hyvin nopeassa aikataulussa niin, etteivät edes lapsemme päässeet häntä hyvästelemään.

Olisimme kustantaneet hänen elämänsä Afganistanissa, mikäli hän olisi uskaltanut sinne jäädä. Mutta hän ei missään tapauksessa uskaltanut, sillä vaino jota hän oli paennut, oli maahanmuuttoviraston toisenlaisesta arviosta huolimatta todellinen. Hän pakeni uudestaan, henkensä kaupalla, naapurimaahan jonne emme pysty hänelle lähettämään apua. Siellä hän nyt on, laittomana siirtolaisena, ilman työtä, asuntoa tai toimeentuloa, sairaana ja onnettomana. Sama ihminen, joka vielä Suomessa ollessaan oli minulle ällistys: ahkerampaa, vahvempaa tai taitavampaa työntekijää en ole eläissäni tavannut. Olen kuitenkin yrittäjänä työllistänyt vuosien varrella monta ihmistä.

Äskettäin, monen kuukauden prosessoinnin jälkeen Valvontalautakunta esitti, että näiltä lakimiehiltä otetaan oikeudenkäyntiavustajan luvat pois.
Soitin tästä nuorelle. ”Auttaako se minua?” hän kysyi piilostaan.
Ei. Ei se auta.