Tällä viikolla vietetään vuotuista rasismin vastaista viikkoa, joka päättyy joka vuosi 21.3 vietettävään kansainväliseen rotusyrjinnän vastaiseen päivään.  Teemaviikon tarkoituksena on kiinnittää huomiota kaikissa yhteiskunnissa esiintyvään rasismiin, syrjintään ja ennakkoluuloihin sekä edistää positiivista muutosta yhteiskunnassa.

Uusi yhdenvertaisuuslaki tuli voimaan 2015. Siihen on sisällytetty eurooppalaisella tasolla verraten edistyksellinen velvollisuus jokaiselle viranomaiselle arvioida yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan. Arvioinnin perusteella tulee suunnitella tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia toimenpiteitä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Oikealla tavalla toteutettuna tämä on erinomainen tapa tunnistaa syrjiviä rakenteita ja lisätä kaikkien viranomaisten, virkamiesten ja julkista tehtävää hoitavien osaamista yhdenvertaisuudesta antirasismi mukaan luettuna. 

"Yhdenvertaisuuslain toteutumisessa on 
edelleen puutteita viranomaisten toiminnassa."

Valitettavasti oikeusministeriön viime vuonna teettämä selvitys yhdenvertaisuuslain vaikutuksista osoitti, että mainittu suunnitteluvelvoite toteutuu vielä puutteellisesti. Edistämistehtävän ohjaava vaikutus ei toimi lain hengen mukaisesti. Meidän on siis petrattava! 

Suunnitteluvelvoitteen tarkoituksena ei ole ollut lisätä viranomaisten hallinnollista taakkaa ja tuottaa lisää paperia arkistoitavaksi ja rastia ruutuun laitettavaksi. Ajatuksena on ollut, että viranomaistyötä tekevät aidosti pohtivat, miten eri väestöryhmien yhdenvertaisuus toteutuu toiminnassa ja samalla tulevat pohtineeksi myös omia asenteitaan, etuoikeuksiaan ja mahdollisia ennakkoluulojaan. 

Tiedon lisääminen, omien asenteiden ja toimintatapojen haastaminen ja kriittinenkin tarkastelu on avainasemassa muutoksen aikaansaamiseksi.  Rasismin ja syrjinnän vastaisessa työssä on tärkeää myös ymmärtää ilmiön eri ilmenemismuotoja ja sitä, ettei kumpikaan välttämättä edellytä tahallisuutta tai tarkoitusta syrjiä.

"Useat tutkimukset piirtävät karua kuvaa
häirinnästä ja syrjinnästä Suomessa."

Kuten yhdenvertaisuuslain toimivuutta arvioinut tutkijaryhmä kiteytti: ”jos asioita ei katsota omaa kokemusmaailmaa laajemmin, ei mahdollisia ongelmia ja kehittämisen kohtia edes tunnisteta.” Siksi arvioinnissa on tärkeää tarkasti kuunnella heitä, jotka ovat kokeneet ja kokevat syrjintää. Useat kotimaiset ja eurooppalaiset tutkimukset piirtävät karua kuvaa eri vähemmistöjen Suomessa kohtaamasta rasismista, viharikoksista, häirinnästä ja syrjinnästä. 

Meidän viranomaisten tulee ottaa tutkimustieto vakavasti ja miettiä keinoja asiaan puuttumiseksi. Sisäministeriön vastuulla turvallisuusviranomaisena on pitää huoli siitä, että Suomi on turvallinen maa kaikille. Tämä pitää sisällään muun muassa tehokkaan puuttumisen syrjintään ja viharikoksiin. 

Yhdenvertaisuussuunnittelu arviointiprosesseineen tulisi toteuttaa niin, että viranomaisen koko henkilöstö osallistuu pohtimaan omaa toimintaansa yhdenvertaisuusnäkökulmasta ja sitä mitä ja miten voisimme tehdä paremmin.

Yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteen tulisi kulkea ajatuksen tasolla mukana kaikkea toimintaa suunniteltaessa ja johdettaessa, eikä ainoastaan toiminnasta erillisenä hallinnollisena velvoitteena. Näin pääsemme lähemmäksi yhdenvertaisuuslain tavoitetta kaikkien erilaisten ihmisten tosiasiallisesta yhdenvertaisuudesta ja rasismin ja syrjinnän kitkemisestä yhteiskunnasta. 

Sisäministeriössä olemme aloittaneet tänä vuonna arvioimaan oman toimintamme yhdenvertaisuusvaikutuksia. Työtä on edessä vielä paljon, mutta ensimmäiset askeleet on otettu oikealla tiellä. 

Heidi Lempiö
erityisasiantuntija