Kirjoitan tätä kiirehtiessäni Turkista eduskunnan äänestykseen tiedustelulainsäädännön kiireelliseksi julistamisesta. Ehtiäkseni jouduimme lähtemään liikkeelle jo yhden jälkeen yöllä. Olo on ristiriitainen muutenkin kuin matkatun yön jälkeen.
Turkki näyttää panostavan noin 4 miljoonan syyrialaispakolaisensa auttamiseen yllättävällä vieraanvaraisuudella. Toisaalta arvojen koveneminen Turkin omien kansalaisten kontrolloimisessa ei näytä helpottavan. Keskustelu sananvapaudesta väistetään, mutta samalla isännät väittävät edelleen tavoittelevansa EU-jäsenyyttä.
Naapuriavun hengessä?
Söimme eilen illallista Kaakkois-Turkissa Gaziantepissa muutamien pakolaisalueilla toimivien YK-järjestöjen ja pakolaisia auttavien kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa. Afrikassa aiemmin palvellut Unicefin toiminnan vetäjä Yannick Brand kertoi, ettei ole missään nähnyt yhtä hyvin hoidettua pakolaiskriisiä.
Pääsin tutustumaan Nizip-2 pakolaisleiriin Gaziantepin lähellä itsekin. Väliaikaisiin asumuksiin muuttaneiden ihmisten kohtaaminen oli koskettavaa. Perusasiat näyttivät kuitenkin olevan yllättävän kohtuullisesti. Perheillä on kolmen huoneen asuinkontit, suurilla perheillä kaksi konttia. Juokseva vesi, sähköt, viilennys, lämmitys ja liesi toimivat.
Yli puolet asukkaista on lapsia. 300 000 lasta on jo ehtinyt syntyäkin Turkin puolella. Leirien kuouluikäiset käyvät koulua. Leirin marketissa on ruokaa. Perheet saavat viikottain maksukortin sen ostamiseen. Sosiaalirakennuksesta löytyy lukutilat, ompelutilat, jopa "tietokoneluokka" pelaamista varten (mitenhän pitäisi nykyään kutsua).
Järjestöjen mukaan kyse ei ole näyttelykappaleesta, vaan perusasiat hoidetaan melko kattavasti. Suuri enemmistö syyrialaispakolaisista tosin ei asu leireillä vaan itsenäisesti kaupungeissa. Heillekin on löytynyt mahdollisuus asuntoon. Useimmat aikuiset käyvät töissä ja elämä pyörii joten kuten. Noin 600 000 syyrialaislasta käy koulussa. Terveydenhuollossa ei ole perustasolla vakavia puutteita. Ongelmia tietenkin on, mutta tilanteeseen nähden vähän - toistaiseksi.
Miten tämä on mahdollista? Länsi-Eurooppaan vuosina 2015-16 tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä oli vain kolmannes Turkin isännöimiin syyrialaisiin verrattuna. Järjestöjen edustajat selittävät sovinnollista asennetta ennen kaikkea naapuriavun ajatuksella. Kaakkois-Turkin pakolaisalueilla se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että pääosin Alepposta ja muualta läheltä Turkin rajaa tulleet syyrialaispakolaiset koetaan kulttuurisesti veljeskansaksi, jotka on oikein vastaanottaa vieraina. Turkin hallituksessa korostuu myös ajatus Turkista isoveljenä koko vanhan Ottomaani-imperiumin alueella. Naapuriapu voi tarkoittaa myös vaikutusvaltaa naapurin asioihin.
Katkaiseeko taantuma kamelin selän?
Ihminen on kuitenkin valitettavan ahkera jakautumaan riiteleviin ryhmiin missä tahansa olosuhteissa - varsinkin jos epävarmuus omassa elämässä kasvaa. Viime kuukausina Turkin liiran kurssi ja ihmisten ostovoima ovat laskeneet. Turkki näyttää ajautuvan taantumaan. Jos ihmiset menettävät työpaikkoja, se kääntää katseet usein siihen, kuka paikalla olevista on ylimääräinen.
Kaikkien huulilla on kysymys siitä, mitä tapahtuu jos Idlibin alue - Kurdialueen ohella viimeinen merkittävä kapinallisten hallitsema alue Syyriassa - joutuu Syyrian hallituksen venäläisten tuella tekemän suurhyökkäyksen kohteeksi. Se voisi hyvinkin tarkoittaa jopa miljoonan uuden ihmisen pakenemista Syyriasta.
Yrittäisikö Turkki sulkea oman rajansa ja ohjata nämä ihmiset Syyriasta valtaamilleen pienille "protektoraatti-alueille", vaikkei siellä ole edellytyksiä hoitaa tämän mittaluokan pakolaiskriisiä? Ehkä. Hallinnon ja järjestöjen kanssa käymieni keskustelujen perusteella en kuitenkaan usko, että Turkki helpolla katkaisisi naapuriavun tarinaa rajusti jättämällä pakolaiset oman onnensa nojaan.
Euroopan rooli?
Paljon riippuu myös meistä. Turkkilaiset maksavat itse suurimman osan pakolaisten hoidosta, mutta EU:n (kaksi kolmen miljardin euron pakettia ennen kaikkea) ja YK-järjestöjen tuki on tärkeässä osassa.
Eurooppaan on uudelleensijoitettu kiintiöpakolaisina vain parikymmentätuhatta syyrialaista Turkista, mutta silläkin on kokoaan suurempi merkitys. YK:n pakolaisjärjestö esittää kiintiöihimme haavoittuvassa asemassa olevia kuten lapsiperheitä, terveysongelmista kärsivi' ja vähemmistöihin kuuluvia ja terveydeltään haavoittuvassa asemassa olevia. Heidän elämänsä Turkissa on vaikeaa ja he saavat yleensä paremmin tarvitsemaansa tukea EU-maissa.
Selvää on, että naapurista tulevan pakolaisperheen elämän järjestäminen tolalleen tulee paljon halvemmaksi lähellä kuin turvapaikanhakijana EU-maissa. On kovasti meidän etu jatkossakin tukea Turkissa tapahtuvaa pakolaiskriisin hoitoa siten, että kamelin selkä ei katkea.
Miksi Turkista Kreikkaan saapuvien määrä taas kasvussa?
On jonkin verran huolestuttavaa, että Turkista salakuljettajien avulla Kreikkaan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on tänä vuonna kasvanut noin 40 prosenttia viime vuoden vastaavaan verrattuna (EU-komission laskelma). Räjähdysmäisen kasvun alkusysäyksestä ei kuitenkaan liene kysymys. Suurin osa kasvusta tulee maarajalta ja siellä siitä, että Turkin kansalaisia on paennut poliittista vainoa. Tämä ryhmä tuskin skaalautuu satoihin tuhansiin. Tässä joukossa vainon syy ja tarve poistua nimenomaan Turkista lienee valtaosalla selvä.
Vaarallisen merimatkan yli Kreikan saarille saapuvien määrä on edelleen murto-osa kolmen vuoden takaisesta huipputasosta. Silti tämäkin määrä on tänä vuonna kasvanut viidenneksen. Turkin sisäministerin mukaan he ovat pysäyttäneet salakuljetusoperaatioita aiempaakin enemmän. Paine vaan olisi kasvanut.
Vuonna 2016 Turkin kanssa sovittiin, että Turkki ottaa Kreikasta takaisin syyrialaishakijoita siten, että saman verran syyrialaisia uudelleensijoitetaan kiintiöpakolaisina Eurooppaan hallitusti. Kiintiöpakolaisia on otettu Turkin pakolaismääriin verrattuna vähän. Kreikasta Turkkiin on kuitenkin palautettu vielä 10 kertaa vähemmän syyrialaisia.
Pääsyynä on Kreikan kyvyttömyys tehdä nopeasti tarvittavat tarkistukset ja johtopäätökset, ketkä tulisi palauttaa sovitun menettelyn nojalla ja keitä ei. Tuomioistuimet ovat osittain katsoneet EU:n ja Turkin välille sovitun järjestelyn soveltamisen turvapaikanhakijoiden oikeuksia loukkaavaksi.
En ota kantaa yksittäisiin tulkintahaaroihin. Mutta jälleen olemme tilanteessa, jossa olisi kaikille parempi viedä motiivi vaarallisilta venematkoilta ja pohja rikollisten salakuljetukselta siirtymällä siihen, että ihmisiä sijoitetaan Kreikan saarten sijaan suoraan Turkista. Mutta olemmeko kyvyttömiä sovittamaan tämän sopivalla tavalla tulkintaamme turvapaikanhakua koskevista oikeuksista? Tämän solmun avaaminen olisi avainasia hädänalaisten auttamisen parantamisessa.
Hallittu kiintiöpakolaisuus toimii
Vierailuni yhteydessä Maahanmuuttoviraston, kuntien ja Suojelupoliisin edustajat toteuttivat haastatteluja, joiden nojalla Suomi ottaa tänä vuonna 530 syyrialaista kiintiöpakolaista Turkista. Seurasin itsekin yhtä haastattelua. Viisilapsinen perhe, nuorin reilun kuukauden vanha. Ilokseni panin muuten merkille, että tässä tapauksessa perheen äiti oli selvästi veturin roolissa, eikä suinkaan arastellut. Tätä havaintoa en toki voi yleistää.
Tämäkin reissu vahvisti käsitystä siitä, että pystyisimme auttamaan useampaa todella avun tarpeessa olevaa, jos ottaisimme selvästi enemmän ihmisiä kiintiöpakolaisina ja kääntäisimme Eurooppaan rajojen yli tulevien turvapaikkakäsittelyn tapahtumaan ennen kaikkea kiintiöpakolaisjärjestelmän osana EU:n ulkopuolella sekä toissijaisesti heti EU:n ulkorajojen tuntumassa. Tietenkin se edellyttäisi, että EU:n rajalla turvapaikan ansaitsevat eivät kaikki jäisi ensimmäisenä edessä aukeavaan EU-maahan, vaan näitä kriteerit täyttäviksi todettuja jaettaisiin EU-maiden kesken. Silti se olisi meille kaikille paljon hallitumpi, vähemmän pelkoa synnyttävä mekanismi. Apu osuisi paremmin vainoa pakeneviin ja kauttakulkualueilla vaikeaan asemaan jääviin.
Kukaan ei ollut eri mieltä tästä keskusteluissa niin Turkin sisäministerin, EU-delegaation, YK-järjestöjen Turkin johdon (maailman suurin YK:n maatoimisto muuten), Turkin hallinnon kuin kansalaisjärjestöjenkin kanssa.
Mihin menet Turkki?
Kollegani Turkin sisäministeri Suleyman Soylu oli eläväinen keskustelukumppani. Hyvä, että keskeytteli ja näytti vähän tunteitakin, koska silloin saa paremmin selkoa todellisesta ajattelustakin.
Suhde Eurooppaan ja eurooppalaisiin arvoihin on selvästi ristiriitainen. Toisaalta painotettiin, että Turkki kuuluu Eurooppaan ja EU:n jäseneksi. Tämän viestin korostamisella pyritään ehkä myös rauhoittamaan markkinoita, jotka ovat viime kuukausina nostaneet tuntumaansa Turkin maariskistä.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamasta sananvapaudesta puhuessani keskustelu siirrettiin heti siihen, miten Eurooppa kohtelee muslimeja toisen luokan kansalaisina. Se ei tietenkään saisi oikeuttaa perusoikeuksien loukkaamista Turkissa. Mutta ei tuo isäntien argumenttikaan aivan tuulesta temmattu ole.
Olen huolissani siitä, että me eurooppalaiset poliitikot sorrumme yhä useammin jakamaan ihmisiä etnisyyden tai uskonnon perusteella viesteissämme. Sellaista on liian paljon ilmassa varsinkin sisäministereiden neuvoston keskusteluissa. Islamin leimaaminen toisen luokan uskonnoksi on sekä väärin että tyhmää. Katkeruus on välttämätön porras matkalla väkivaltaiseen radikalisoitumiseen.
Nostin esille myös Wall Street Journalin toimittajana toimineen Ayla Albayrakin tapauksen. Hän on suomen kansalainen, joka on Turkissa syytettynä kurdikysymyksiä käsitelleistä lehtiartikkeleistaan. Vetosin sen puolesta, että hän saa reilun oikeudenkäynnin Turkkia sitovien ihmisoikeuksien pohjalta. Vetoomustuomioistuimen päätös Albayrakin tapauksesta oli itse asiassa määrä julkistaa eilen, mutta jostain syystä sitä lykättiin joitakin viikkoja. Toivottavasti Albayrak kuuluisi pian niiden sanavapauden rajoitusten nojalla syytettyjen joukkoon, joiden osalta Turkin tuomioistuimet ovat antaneet vapauttavia päätöksiä ylemmissä asteissa.
Kai Mykkänen
sisäministeri
@KaiMykkanen
