Maahanmuuton ulkosuhteilla on entistä tärkeämpi rooli kun pyrimme ymmärtämään globaalia muuttoliikettä ja löytämään vaadittavia poliittisia, taloudellisia, humanitaarisia ja yhteiskunnallisesti kestäviä ratkaisuja muuttoliikkeen haasteisiin. Ymmärrystä tarvitaan koska on nähtävissä että maahanmuutosta yllykettä saava turvattomuuden tunne vaikuttaa asenneilmapiirin kovenemiseen ja voi johtaa humanitaaristen normien velvoitettavuuden ja mielekkyyden kyseenalaistamiseen.

Maahanmuuttopolitiikkaa ei ole enää mahdollista ajatella ilman ulkosuhteita. Viime vuosituhannen lopulla meillä puhuttiin vielä maahanmuuttopolitiikasta, jonka katsottiin sisältävän pitkälti lähinnä ns. perinteisen maahanmuuton eli siirtolaisuuden sekä pakolaisuuden. Sittemmin muuttoliikkeet ovat muuttuneet ja moninaistuneet. Nykyään puhutaankin mixed migration muuttoliikkeestä, johon kuuluu ihmisiä, joiden liikkumisen taustalla olevat syyt ovat mitä moninaisimpia: sodat, väkivalta, vaino, poliittiset mielipiteet, ilmastonmuutos, työttömyys, väestönkasvu ja heikentyneet toimeentulomahdollisuudet.

EU:n maahanmuuttopolitiikka on lähentynyt sen ulko- ja kehityspolitiikkoja

Maahanmuuton ulkosuhteet ovat osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jota EU toteuttaa suhteessa muuhun maailmaan. Lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävää yhteistyötä ja muuttoliikepolitiikkojen tulemista erottamattomaksi osaksi unionin ulko- ja kehityspolitiikkoja painotettiin Eurooppa-neuvoston päätelmissä jo vuonna 2014. Tämä kehitys on viime aikoina vain tiivistynyt.

Konkreettisesti maahanmuuton ulkosuhteita toteutetaan kansallisesti itsenäisesti tai osana kansainvälisiä sopimuksia ja lukuisten dialogien kautta. Sopimuksista yleisimmin julkisuudessa esillä olevia ovat takaisinottosopimukset kolmansien maiden kanssa, joista käytetään myös nimitystä palautussopimus. Takaisinottoa koskevia säännöksiä voi olla myös sisällytettyinä muihin kansainvälisiin sopimuksiin. Dialogeista tällä hetkellä keskeisin on EU:n ja Afrikan välinen muuttoliikedialogi. Maahanmuuton ulkosuhteet ovat kuitenkin edellä mainittuja esimerkkejä paljon monipuolisempi kokonaisuus.

Kansallisilla ja EU-päätöksillä voidaan vaikuttaa maailman pakolaistilanteeseen

Tällä hetkellä arvioidaan yli 60 miljoonan ihmisen joutuneen lähtemään kotoaan muutoin kuin vapaaehtoisesti. Pakolaisiksi katsottavia ihmisiä on yli 20 miljoonaa. Ilman kotimaata arvioidaan olevan 10 miljoonaa ihmistä. Köyhät maat kantavat suurimman vastuun maailman pakolaisista. Pakolaisuus muodostaa moniulotteisen ja vaikean globaalin haasteen, johon tulee löytää yhteisiä ratkaisuja.

Viimeistään vuodesta 2015 EU:n alueelle kohdistunut muuttoliike on osoittanut sen, että Euroopan ulkopuolisilla tilanteilla, tapahtumilla ja politiikoilla on konkreettisia, jopa kauaskantoisia globaaleja seurauksia. Omilla kansallisilla tai EU-tason päätöksillä voimme olla vaikuttamassa näihin monimuotoisien vaikeuksien kanssa kamppaileviin alueisiin, maihin ja niissä oleviin ihmisiin sekä heidän enemmän tai vähemmän vapaaehtoisiin siirtymisiin maasta toiseen - ja viime kädessä myös EU:n alueelle ja Suomeen.

Maailman pakolaiskriisi näkyy Euroopassa asenneilmapiirin kovenemisena

On näkyvissä, että siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrän äkillinen kasvu sekä siihen liittyvät lieveilmiöt ja pelot ovat vaikuttaneet yleisesti maahanmuuttajiin ja erityisesti pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kohdistuviin asenteisiin. Vaikutukset näkyvät myös asiasta käytävässä keskustelussa sekä suunnitelmissa ja toimenpiteissä muuttoliikkeen hillitsemiseksi ja hallitsemiseksi. Suuren yleisön asenteet ovat selvästi kovenemassa niin Suomessa kuin muualla. Turvallisuusaspektit ovat kasvattaneet merkitystään ja humanitääriset argumentit pakolaisten suojelusta saaneet rinnalleen äärinationalistisia vaatimuksia eurooppalaisten yhteiskuntien suojelemisesta, myös poliittisten päättäjien tasolla. Aivan tuoreita esimerkkejä löytyy mm. Unkarin ja Slovenian suunnasta.

Poliittinen ääriajattelu vaikeuttaa asiakeskustelua maahanmuutosta

Monet EU-maat kärsivät korkeasta työttömyydestä, mutta myös syvemmistä taloudellis-yhteiskunnallisista ongelmista. Niiden aiheuttama levottomuus ja pelko kärjistyvät ilman maahanmuuttoakin, mutta ne kärjistyvät vielä voimakkaammin sen lisääntyessä. Poliittinen ääriajattelu onkin viime aikoina kasvanut.

Maahanmuuton puolesta puhuvat seikat kuten huoltosuhteen parantaminen, monimuotoisemman yhteiskunnan tuottama uudistumiskyky, taloudellisen aktiviteetin kasvu, tai edes ihmisoikeuksien kunnioitus, suvaitsevaisuus, erilaisuuden sietäminen ja moraalinen velvollisuus auttaa hädänalaisia, eivät enää vakuuta kasvavaa osaa väestöstä, joka näkee vain maahanmuuton aiheuttamat välittömät kustannukset tai poliittisten tahojen esille tietoisesti nostamat keinotekoiset uhat.

Humanitaaristen normien velvoittavuus ja mielekkyys kyseenalaistetaan yhä useammin

Valitettava tosiasia on se, että maahanmuutosta yllykettä saava kulttuurinen, sosiaalinen, taloudellinen ja fyysinen turvattomuuden tunne vaikuttaa myös poliittiseen päätöksentekoon siten, että niin kansallisten kuin kansainvälisten humanitaaristen normien velvoittavuus ja mielekkyys kyseenalaistetaan myös meillä käytävässä julkisessa keskustelussa.

On ajateltu, että aikaisemmin niin vahvoina pitämämme normit kestävät. Näyttää päinvastoin siltä, että EU:ssakin normien annettaisiin liian helposti joustaa, ainakin käytännössä, vaikka niistä muodollisesti pidettäisiin kiinni. Paine alan kansainvälisten sopimusten maksimaalisen tiukkaan tulkintaan, kiertämiseen ja uudelleen neuvottelemiseenkin on kasvanut. Eräiden maiden taholta on puhuttu myös Geneven pakolaissopimuksen avaamisesta - tai jopa sitä irtautumisesta.

Tärkeätä on kuitenkin ymmärtää, että globalisaatio ja sen mukana tuoma muuttoliike on "uusi normaali" eikä uhka vakaudelle tai kehitykselle. Näin on ainoastaan jos suostumme meille tarjottuihin yksikertaisiin ratkaisuihin, jotka itse asiassa vain luovat uusia ongelmia. Pään pistäminen pensaaseen ei ole ratkaisu. Maahanmuuton humanitaarisia normeja ja ulkosuhteita yhdessä kansallisesti ja EU:n sisällä edistämällä voimme paneutua globaalin maailman ilmiöön ja sen vaatimiin poliittisiin, taloudellisiin, humanitaarisiin ja yhteiskunnallisesti kestäviin ratkaisuihin.

Eero Koskenniemi
Hallitusneuvos
sisäministeriön maahanmuutto-osasto