Ministeri Paula Risikon matkablogi USA:n matkalta 23.-26.5. Blogissa ministeri kertoo matkan kulusta, tapaamisista, keskustelujen sisällöstä ja löydöksistä.
Matkan tapahtumia voi seurata myös Twitterissä aihetunnisteella #RisikkoUSA.
Blogi 26.5.
NYDP ihan elävänä
Perjantaina aamusta suuntasin tapaamaan New Yorkin ylintä poliisiviranomaista, poliisikomentajaa James P. O'Neill'iä.
Suurkaupungin poliisitoiminta (NYPD) on tietysti erittäin kiinnostavaa, televisiostakin tuttua. Tapaaminen osoittautui hyödylliseksi. Kuulimme ensin seikkaperäisen esityksen siitä millä tavoin NYPD hyödyntää sosiaalista mediaa rikollisuuden - erityisesti nuorisorikollisuuden - torjunnassa.
Syyskuusta 2016 poliisivoimia johtanut O'Neill avasi omaa työtään 55 000(!) poliisin ylimpänä esimiehenä. Hän pureutui etenkin terrorismintorjuntaan ja tiedusteluun käytettyihin malleihin. O'Neill myös tunnustautui innokkaaksi jääkiekko-faniksi, joka kyllä tunsi suomalaisosaamisen tässäkin asiassa. Tapaamisen lopuksi saimme vielä NYPD:n tiedusteluyksikön päällikön Thomas Galatin syventävän esityksen tiedustelutoiminnasta ja terrorismintorjunnasta. New Yorkin poliisissa noin 1500 poliisi keskittyy yksin terrorismintorjuntaan.
Maailmalta kylästä
Suomen pääkonsulin, Manu Virtamon, luona nautitun lounaan jälkeen olikin jo kiire lentoasemalle. Yölennon jälkeen, ja lauantaiaamun valjetessa takaisin Suomessa, oli hyvä tehdä arviointia matkan vaikuttavuudesta.
Matka oli kiistämättä erittäinkin hyödyllinen. Sen vahvisti sitä minkä jo tiesimme, muut maat haluavat benchmarkata Suomen käytäntöjä ekstremismin ja radikalisoitumisen ennaltaehkäisystä. Meillä tehty pitkään työtä ja se on huomattu. Mutta samalla matka vahvisti, että myös meillä paljon on vielä tekemistä. Jotta kykenemme ennalta ehkäisemään väkivaltaista radikalisoitumista, ektremismiä ja pahimmillaan terrorismia, tarvitaan poliittista tahtoa, toimivaltuuksia, osaamisen kehittämisestä sekä taloudellisia resursseja. On muistettava myös se, ettei kukaan ole yksin mitään: yhteistyötä tarvitaan eri ministeriöiden välillä mutta ennen kaikkea paikallistason palveluissa, eli siellä missä ihmiset ovat. Tarvitaan sekä ennaltaehkäisyä että puuttumista, siis niin pehmeitä kuin koviakin keinoja.
Vastuu on meidän kaikkien, sillä muistettava on, että kukaan ei synny koulukiusaajaksi, vihapuheen levittäjäksi tai terroristiksi.
Pikapysähdyksen jälkeen oli hyvä lähteä kohti Kaisaniemeä ja Maailma kylässä - tapahtumaa jossa sisäministeriöllä oli yhteinen osasto eduskunnan hallintovaliokunnan kanssa. Osastolla festivaalivieraat saivat esittää kysymyksiä arjen turvallisuuteen ja muuttuvaan turvallisuusympäristöön liittyen, saada lisää tietoa eduskunnan valiokuntatyöstä sekä tavata kansanedustajia ja sisäministeriön asiantuntijoita. Olin myös mukana paneelikeskustelussa, jossa puhutaan satavuotiaan Suomen sisäisestä turvallisuudesta alati muuttuvassa ja monimutkaistuvassa turvallisuusympäristössä.
Lämmin kiitos kaikille tämän matkablogini lukijoille!
Paula Risikko
Blogi 25.5.
Suomen poliisien osallistuminen kriisinhallinnan tehtäviin vahvistuu
Aamulla, ennen kiireen alkua, pysähdyin seuramaan presidentti Koiviston hautajaisia. Arvokas, kaunis ja kansakuntaa yhdistävä hetki. Suuret kädet, suuri mies on poissa, mutta kuten tasavallan presidentti Niinistö totesi, edelleen läsnä. Tunnelma välittyi vahvasti jopa pienen ruudun kautta. Hyvää Taivasmatkaa presidentti Koivisto.
Aamun ensimmäinen kokous oli YK:n rauhanturvaoperaatioista vastaavan alipääsihteeri Jean-Pierre Lacroix'n kanssa. Onnittelin häntä uudesta tehtävästään, jossa hän on aloittanut muutama kuukausi sitten.
Lacroix kiitti Suomen merkittävää panosta paitsi sotilaallisen rauhanturvaamisen myös poliisin, vankienhoidon ja oikeudenhoidon sektoreilla. Häneltä ei ollut jäänyt huomaamatta se, että Suomi on merkittävällä tavalla - käytännössä kymmenkertaistanut - poliisien osallistumisen kriisinhallinnan tehtäviin. Suomalaisin poliiseja on maailmalla liki 30 ja suomalaiset ovat usein kaikkien vaativimmissa operaatioissa, esimerkiksi Etelä-Sudanissa ja Malissa. Totesin Suomen olevan hyvin vahvasti sitoutunut YK:n rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan kehittämiseen ja tukemiseen.
Lacroix kertoi tavoitteestaan tiivistää sotilaiden ja siviiliasiantuntijoiden yhteistyötä operaatioissa - tosin hän myönsi sen olevan usein varsin haastavaa. Hän myös totesi, että tulevissa operaatioissa tarvitaan entistä enemmän kokeneita, YK:n arvoja kunnioittavia, teknologiaa osaavia ja korkeasti koulutettuja asiantuntijoista. YK:lla on jatkuva puute kokeneista, kielitaitoisista poliiseista. Totesimme, että Suomella on heitä lähettää.
YK:n rakenneuudistuksessa turvallisuus korostuu
Seuraava tapaamiseni oli alipääsihteeri Jeffrey Feltmanin kanssa. Hän johtaa YK:n poliittista osastoa ja hän on avainasemassa YK:n suuressa rakenneuudistuksessa, jota pääsihteeri António Guterres vie eteenpäin.
Keskustelimme Feltmanin kanssa turvallisuuteen liittyvien kokonaisuuksien jakautumisesta YK:n rakenneuudistuksessa. Painotin sitä, että esimerkiksi terrorismin vastaisessa työssä ennaltaehkäisevän työn merkitystä tulee korostaa. Feltman kiitteli Suomen edelläkävijäroolia tässä. Puhuimme myös siitä kuinka ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden rajat ovat sulaneet, ja kuinka esimerkiksi Syyrian ja Irakin konfliktit heijastuvat vahvasti ja nopeasti aina Suomeen saakka.
Feltman avasi väkivaltaisen ekstremismin ja terrorismin vastaisen työn ennaltaehkäisevän puolen problematiikkaa. Sitä on vastustettu "liian pehmeänä" tai osin liian voimakkaasti yhteiskunnan rakenteisiin puuttumisena. Hänen mukaansa kahtiajako ennaltaehkäisevien, pehmeiden keinojen ja kovien keinojen välillä on lientymässä. Entistä useampi ymmärtää molempia tarvittavan.
Suomen tilaisuus veti tuvan täyteen
Iltapäivän aluksi osallistuin Suomen järjestämään keskustelutilaisuuteen, jossa puhuttiin kansallisista väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn toimenpideohjelmista.
Tilaisuus järjestettiin YK:n päärakennuksen seminaarisalissa, jonne kerääntyikin laaja joukko asiasta kiinnostuneita – itse asiassa saliin ei enempää ihmisiä olisi mahtunut. Korostin avaussanoissani, että turvallisuuden rakentamiseen tarvitaan vahvaa yhteistyötä, tiedon jakamista ja oppimista.
Sisäministeriön poliisiosaston kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen esitteli Suomen kansallista väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelmaa. Tässä toimenpideohjelmassa on yhteensä 36 toimenpidettä. Paneelissa mukana olevat Kenian ja EU:n edustajat, kertoivat omista kokemuksistaan ja keskustelu oli vilkasta. Vaikka toimintaympäristöt ovat kovin erilaista, huomasimme, että opimme nopeasti toisiltamme. Saimme tunnustusta edelläkävijän roolista väkivaltaisen ekstremismin torjunnassa. Oli todella hienoa vielä suomalaista osaamista eteenpäin. Asiantuntijamme todella loistivat.
Päätapahtuma onnistui erinomaisesti
Matkani päätapahtuma oli terrorismin vastaisen komitean kokous, jossa Suomi oli ikään kuin "kuultavana", mahdollisuudessa kertoa omista hyvistä käytännöistämme ja onnistumisistamme. Komitean jäseninä toimivat kaikki turvallisuusneuvoston jäsenvaltiot.
Puheenvuorossani kuvasin ensin turvallisuusympäristön muutosta Suomessa, hallituksen painopisteen kohdentamista kohti turvallisuutta ja kerroin radikalisoitumisesta ilmiönä maassamme. Avasin kansallisia toimenpiteitämme radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ekstremismin torjunnassa ja siitä, mitä olemme oppineet ja missä näemme vielä paljon tehtävää.
Tiivistin näkemykseni kolmeen: korostin koulun ja koulutuksen merkitystä ekstremismin juurisyiden kitkemisessä. Alleviivasin naisten ja uskonnollisten yhteisöjen ja nuorten tärkeää roolia ja painotin yhteisöjen tärkeää roolia radikalisoitumisen ehkäisemisessä. Suomessa teemme tiivistä moniammatillista yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten kesken. Kolmanneksi painotin propagandan vastaista työtä, jossa pidetään huoli siitä, että ihmiset osaavat myös lukea mediaa kriittisesti.
Lopetin puheenvuoroni korostamalla, sosiaalisen inkluusion merkitystä. Väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin estämisen tärkeimpiä asioita on se, ettei kukaan tuntisi jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle, Suomi 100 teeman mukaisesti "yhdessä". Että jokainen kokisi olevansa yhteisönsä merkityksellinen jäsen.
Komitea kiitteli kauniisti ja sitten alkoi kysymysten tulva. Komitean jäsenet olivat todella perehtyneet Suomen toimintamalleihin. Ensin UK ja USA esittivät kysymyksiä kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten välisestä yhteistyöstä ja sen organisoimisesta. Ruotsi oli kiinnostunut siitä miten vierastaistelijoiden paluu otetaan haltuun. Kysymyksiä tuli Egyptiltä, Italialta, Kiinalta… Komitea kyseli myös miksi Suomessa radikalisoidutaan?
Vastasin päälinjoista ja sitten osaavat asiantuntijamme täydensivät yksityiskohtien osalta. Keskustelu on paljon odottamaani vilkkaampaa, kysymykset paljon yksityiskohtaisempia kuin mitä olin odottanut. Komitea todella halusi tietää mitä teemme. Puolitoista tuntia kestänyt kokous on erittäin innostava ja miellyttävä kokemus. Suorastaan menestys.
Johtopäätökseni: oltiinpa mitä mieltä tahansa ennaltaehkäisystä, muistettava on, ettei kukaan synny terroristiksi!
Komitean aineistoja voi seurata verkkosivulla www.un.org/sc/ctc
Blogi 24.5.
Rauhanvälittäjän kanssa aamiaisella
New Yorkissa on harmaa, mutta lämmin aamu. Sen ensimmäinen kokous oli uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanvälitysverkostoa johtavan Antti Pentikäisen kanssa. Tämän - myös Suomen rahoittaman - verkoston toiminta on ollut kasvussa ja odotusten sanotaan olevan korkealla.
Keskustellessani Pentikäisen kanssa vakuutuin siitä, että paikallisten ja uskonnollisten johtajien panosta kansainvälisten konfliktien ratkaisemisessa tarvitaan entistä enemmän.
Antti alleviivasi myös vahvasti tutkimuksen merkitystä konfliktien ratkaisemisen ytimessä. Eri kohderyhmien ymmärtämisessä, radikalisoitumisen syiden hahmottamisessa on edelleen paljon työtä. Ymmärrystä tarvitaan enemmän. Monilla viranomaisillakin on edelleen harha siitä, että terroristiksi ryhtymisen taustalla olisi aina suuria ideologisia tai uskonnollisia kysymyksiä: joskus tönäisyssä terrorismiin voi olla kyse pienistä tekijöistä, joiden takana voi olla syrjäytymistä ja taloudellista ahdinkoa. Tutkimuksen avulla voimme kohdentaa resursseja tehokkaasti ja suunnata toimiamme oikeiden kohderyhmien pariin.
Turvallisuus on YK:n reformin keskiössä
Aamun toisessa kokouksessa tapasin Mr Jehangir Khan'in. Hän johtaa YK:n terrorismin vastaisen toiminnan Task Force'a (CTITF). Tämä kokenut diplomaatti vakuutti minut siitä, että turvallisuus ja erityisesti uhkien ennaltaehkäisy ovat YK:n pääsihteerin käynnistämän YK:n rakenneuudistuksen keskiössä. Tavoitteena on, että YK:n toiminta terrorismin torjunnassa ja väkivaltaisen ekstremismin ehkäisemisessä on aiempaa tehokkaampaa, selkeämpää ja näkyvämpää.
Khan kertoi, että terrorismin vastaisessa toiminnassa pääsihteeri Antonio Guterresin fokus on - entistä enemmän - ennaltaehkäisevässä työssä. On löydettävä tasapaino terrorismin torjunnan ja sitä ennalta ehkäisevien toimien kanssa. Khan alleviivasi, että fokuksen tulee olla nuorissa.
Kuva: CTITF:n johtaja Jehangir Khan ja ministeri Risikko
Suomen kannat osuvat hyvin yksiin maailmanjärjestön tavoitteiden kanssa.
YK:n terrorismin vastaisen toiminnan organisointi ja arkkitehtuuri ovat parhaillaan muutoksessa. Muutoksia nähdään vielä alkavan kesän kuluessa. Suomi tukee vahvasti pääsihteeri Guterresin ajamaa hanketta. Terrorismin uhka on muuttunut ja siksi on tärkeää, että myös YK kehittää koko ajan toimintaansa. Maailmanjärjestön toiminta tällä sektorilla on jakautunut useisiin organisaatioihin. Khan korosti näiden välisen yhteistyön tiivistämisen välttämättömyyttä.
Khan myös painotti, että kaikessa terrorismin vastaisessa toiminnassa on erittäin tärkeää kunnioittaa ihmisoikeuksia ja toimia YK:n perusarvojen mukaisesti. Muuten terrorismin vastaisella työllä voidaan pikemminkin aiheuttaa lisää ongelmia. Hän myös painotti terrorismien uhrien ja heidän läheistensä auttamista sekä heidän äänensä esille nostamisen merkitystä. Tässä koko kansainvälisellä yhteisöllä on vielä suuri työ tehtävänä - toistaiseksi tätä työtä tukeva rahoitus on loistanut poissaolollaan.
Kuva: Terrorismin vastaisen komitean virkamiehiä asettumassa kokoustamaan
Suomen kansallinen toimenpideohjelma herättää kiinnostusta
Puolilta päivin tapasin YK:n turvallisuusneuvoston terrorismin vastaisen komitean toimeenpanevia virkamiehiä (CTED). Tätä ryhmää johtaa Ahmed Seif El-Dawla. Esittelimme heille Suomen kansallista väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn toimenpideohjelmaa. Samalla valmisteltiin torstaina tapahtuvaa Terrorismin vastaisen komitean kokousta.
El-Dawla piti Suomea yhtenä mallimaana, jossa on ollut vahva ennalta ehkäisevän työn perinne. Suomi on poikkeuksellisella tavalla kyennyt rakentamaan luottamusta eri viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Tässä vahvan sosiaalisen koheesion merkitys on luonnollisesti ollut suuri.
Suomalaista Ankkuri-toimintaa, jossa radikalisoitumisvaarassa olevia nuoria kohdataan moniammatillisen tiimin kanssa, pidettiin erinomaisena konkreettisena esimerkkinä. Myös Suomen tapaa kohdata taistelualueita palaavia vierastaistelijoita arvostettiin - ja tässäkin asiassa korostettiin kansallisten toimintamallien jakamisen ja yhteistyön merkitystä.
Älykäs lounas
Sain syödä lounaan kiinnostavassa seurassa. Suomalainen yritys, Claned, oli edustuston tiloissa kertomassa amerikkalaisille oppimisen tavoista ja digitaalisen oppimisalustan kehittämisestä. Tämä sosiaalinen verkko-oppimistyökalu, digitaalinen alusta, yhdistää innostavalla tavalla oppimisen psykologiaa, teknologiaa ja keinoälyä. Entisenä opettajana näin tässä paljon mahdollisuuksia tukea erilaisia oppimisen tapoja - ja myös tapoja saada aikaisessa vaiheessa kiinni oppimisvaikeuksia. Esitys herätti merkittävää kiinnostusta myös amerikkalaisissa kuulijoissa.
Miten hallita paremmin suurten ihmisjoukkojen liikkumista?
Iltapäivän päätteeksi tapasin vielä rouva Louise Arbour'n. Hän on YK:n pääsihteerin erityisedustaja kansainvälisen siirtolaisuuden kysymyksissä. Tämä pitkän linjan kanadalainen juristi ja YK-vaikuttaja on aloittanut uudessa tehtävässään varsin hiljattain. Hänen tehtävänään on koordinoida suurta Global Compact -hanketta, jolla pyritään luomaan nykyistä järjestäytyneempiä tapoja hallita käynnissä olevaa valtavaa ihmisten liikettä.
Arbourin arvion mukaan maailmassa on tällä hetkellä liikkeellä jopa 240 miljoonaa ihmistä, mutta vain vähän kansainvälistä koordinaatiota tämän pysäyttämättömän muuttoliikkeen hallitsemiseen. Tarkoitus on nyt tuoda yhteen parhaat käytännöt ja keinot hallita ihmisten liikkumista.
YK:n tavoitteena on jo vuodan 2018 kuluessa luoda uusia globaaleja malleja, jotka tukisivat niin siirtolaisten, pakolaisten ja turvapaikanhakijoidenkin lähtömaita kuin myös vastaanottavien maita, niin että muuttoliike olisi nykyistä hallitumpaa.
Nykyisin ihmisen liikkumiseen liittyvät kysymykset pilkkoutuvat lukemattomien eri organisaatioiden vastuualueille, mutta kokonaiskoordinaatiota on heikosti. Tämä on yksi syy myös siihen miksi eri maiden yleisessä mielipiteessä ja asenteissa muuttoliike kaikkinensa herättää paljon kysymyksiä ja intohimoja. Jos muuttoliike olisi hallitumpaa, sen pitkälle aikavälille jakautuvat hyödyt paremmin näkyvissä, voisi muuttoliikkeen hyväksyminen olla eri maissa helpompaa - myös Suomessa. Puhuimme tavoista, joilla myös Suomi voi olla tukemassa näiden tavoitteiden saavuttamista.
Kuva: pääsihteerin erityisedustaja Louise Arbour ja ministeri Risikko
Blogi 23.5.
Raskain mielin liikkeelle
Matkustan Yhdysvalloissa 23.–26.5.2017. Matkan päätapahtuma on osallistuminen YK:n terrorismin vastaisen komitean kokoukseen torstaina. Tässä blogissa kerron matkan kulusta, tapaamisista, keskustelujen sisällöstä ja löydöksistä.
Matkan saatteli liikkeelle traaginen ja raukkamainen terrori-isku Manchesterissa. Ainakin 22 ihmistä kuoli ja kymmeniä loukkaantui pop-konsertin yhteydessä tehdyssä terrori-iskussa. Suurin osa uhreista oli nuoria ja lapsia.
Terrori on mieltä raskauttaen hiipinyt osaksi eurooppalaista arkeamme. Pariisi, Bryssel, Nizza, Berliini, Lontoo, Pietari, Tukholma… Iskujen kohteeksi joutuneiden kaupunkien lista on pidentynyt. Nyt vuorossa oli Pohjois-Englanti. Matka on siis valitettavan ajankohtainen. Seurasin tiistaina aamulla Manchesterin tapahtumien selvittelyä ja saavuttuani New Yorkiin kuulimme, että Britanniassa turvatoimi oli edelleen kiristyy. Mielessä painaa myös huoli Kabulissa siepatun suomalaisnaisen kohtalosta. Sieppauksen selvittämisessä suomalaiset viranomaiset tekevät kaikkensa.
Komitea, jonka kokoukseen osallistun, perustettiin New Yorkin vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen. Komitea valvoo YK:n jäsenvaltiolta vaadittujen terrorismin vastaisten toimien täytäntöönpanoa. Sen jäseninä toimivat kaikki YK:n turvallisuusneuvoston jäsenvaltiot.
Suomalaiset toimintatavat herättävät kiinnostusta
Yhtenä matkan tärkeimmistä tarkoituksista on kertoa komitealle suomalaisista käytännöistä väkivaltaisen radikalisoitumisen ja terrorismin vastaisessa työssä. Yksi leimallisesti suomalainen malli on tiivis yhteistyö eri viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kesken.
Suomen ensimmäinen kansallinen väkivaltaisen ekstremismin vastainen ohjelman hyväksyttiin vuonna 2012, seuraava neljä vuotta myöhemmin. Tuoreempi ohjelma on valmisteltu viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyössä. Sisäministeriö ohjaa ja koordinoi, kansalaisjärjestöt, kunnat ja eri viranomaiset tuottavat sisältöjä.
Nyt Suomi pääsee tärkeällä foorumilla jakamaan kokemuksiaan ja käytäntöjään ennalta ehkäisevässä terrorismin ja väkivaltaisen ekstremismin vastaisessa työssä. Tässä kamppailussa yksikään maa ei ole yksin. Yhteistyö on välttämätöntä.
Olen saanut erittäin lämpimän vastaanoton täällä työskenteleviltä suomalaisilta. On hienoa huomata kuinka suomalaiset ovat monilla avainpaikoilla ja hyvin valmistautuneita. Olen varma, että saamme tästä vierailusta paljon irti, huomenna on hyvä jatkaa.
Kuva: Ministeri Risikko ja kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen YK:n päämajan varjossa
