Poliisin määrärahoista on muodostunut jokavuotinen jännitysnäytelmä. Vuoden 2021 syksy oli kulminaatiopiste; hallitus päätyi antamaan poliisin toimintamenoihin lisää noin 30 miljoonaa euroa. Tämä oli poliisille vakava paikka, jonka lopputuloksena sopeuttamistoimilta vältyttiin, mutta myös sen tyyppinen tilanne, johon ei pitäisi koskaan joutua.
Mihin poliisin määrärahat ovat menneet?
Viime syksyn kannanotoissa kyseltiin, että minne poliisin määrärahat oikein kuluvat. Miksei sinällään nouseva rahoituskehys riitä? Näitä kysymyksiä on tietenkin täysi oikeus esittää, kyse on verovaroilla kustannetusta toiminnasta. Näihin kysymyksiin on julkisella vallalla myös velvollisuus vastata.
Sisäministeriön ja valtiovarainministeriön teettämä ulkopuolinen raportti on nyt saatu. Tehtävän vaikeuteen ja laajuuteen nähden tavattoman lyhyessä ajassa laadittu maakuntaneuvos Timo Kietäväisen sekä professorien Lasse Oulasvirran ja Roope Uusitalon selvitys on juuri luovutettu sisäministerille.
Selvityksestä täysin erillään on eduskunnan käsiteltävänä parhaillaan järjestyksessään toinen sisäisen turvallisuuden selonteko. Siinä hahmotetaan sisäisen turvallisuuden toimintaympäristöä, sen muutoksia sekä keinoja erilaisten kehityskulkujen ja uhkien hallitsemiseksi ja torjumiseksi.
Selvitys ja selonteko, parlamentaarisesti käsiteltynä varsinkin jälkimmäinen, tulevat muodostamaan osaltaan hyvän pohjan niille päätöksille, joiden nojalla sisäisen turvallisuuden haasteisiin tullaan lähivuosina vastaamaan.
Selvitykseen perehdytään huolella
Selvityksessä on paljon asioita, joita koskeviin johtopäätöksiin ei tietenkään ole vielä syytä tai valmiuttakaan tarkemmin mennä. Sitä analysoidaan virkakoneistossa huolella, poliittinen päätöksentekijä sitten aikanaan vahvistaa hallinnonalan suunnan ja siihen annettavan panostuksen.
Selvityksestä ja viime aikojen julkisesta keskustelusta kumpuaa varmasti myös paljon sellaisia asioita, joita poliisiorganisaation on sisällään tai yhdessä ministeriön kanssa käytävä läpi. Niihinkin liittyy voimavaraa koskeva elementti.
Jotkin selvityksestä ilmenevät teemat ansaitsevat kuitenkin esille nostamisen jo tässä yhteydessä, ikään kuin keskustelun pohjaksi, ja niihin liittyvien keskinäisriippuvaisuuksien vuoksi. Ne ovat poliisin hallintorakenne ja digitalisaatio.
Poliisin hallintorakenne on käynyt läpi suuria muutoksia
On selvää, että kaikki organisaatiot joutuvat alati sopeuttamaan toimintaansa ja toiminnan vaatimuksesta myös rakenteitaan sen mukaisesti kuin toimintaympäristö edellyttää. Ketteryys on ihan eri tavalla organisaatioiden elinehto kuin mitä se oli vielä parikymmentä vuotta sitten.
Poliisi on kuitenkin tässä suhteessa käynyt läpi erityisen kovan tien sen hallintorakennetta koskevien Pora I, II ja III uudistusten myötä. Meillä oli vielä 1990-luvulla noin 245 nimismiespiiriä ja poliisilaitosta. Nyt niitä on erinäisten välivaiheiden jälkeen 11. Lisäksi poliisissa on keskusrikospoliisi ja Poliisiammattikorkeakoulu.
Samaan aikaan poliisin toimipisteverkosto on supistunut. Kaikki tämä näkyy mm. harvaan asuttujen alueiden poliisipalveluja koskevana keskusteluna. Digitalisaatio on samalla parantanut merkittävästi mahdollisuuksia hoitaa lupa-asiat verkossa. Digitalisaatio auttaa myös operatiivisessa tietojohtoisessa poliisitoiminnassa.
Monia valtakunnallisia tehtäviä keskitetty Poliisihallitukseen
Lääninhallituksissa olleet poliisin lääninjohdot on lakkautettu. Aiemmin sisäministeriössä olleet poliisin ylijohdon tehtävät on siirretty keskushallintoviranomaiseen, Poliisihallitukseen, jota sisäministeriö tulosohjaa.
Poliisin tekniikkakeskus on lakkautettu, ja tehtävät on siirretty Poliisihallitukseen. Poliisihallituksen henkilöstömäärää, aivan erityisesti ylijohtotehtäviin sijoitetun henkilöstön määrää, on suurennuslasilla seurattu, ja sille on asetettu enimmäismääriä. Tämä ei suorastaan ole helpottanut mm. poliisin hankinta-asioiden valtakunnallista hoitoa. Raportin mukaan hankintojen automatisointi on edennyt tarpeettoman hitaasti.
Poliisin tietohallintokeskus lakkautettiin vuonna 2008. Niin poliisin kuin eräiden muidenkin viranomaisten ICT-tehtäviä alkoi hoitamaan Hallinnon tietotekniikkakeskus Haltik. Haltikin hoitamat poliisin ja eräiden muiden viranomaisten toimialasidonnaiset tehtävät siirrettiin vuonna 2016 osana Poliisihallitusta toimivaan Poliisin informaatioteknologiakeskukseen, joka sijaitsee Rovaniemellä. Toimialasta riippumattomat poliisin tietotekniset palvelut siirtyivät puolestaan Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskukselle Valtorille.
Lisäksi suojelupoliisi on siirretty Poliisihallituksen alaisuudesta sisäministeriön alaiseksi omaksi keskushallintoviranomaisekseen.
Melkoinen myllerrys, jolla ilman muuta on vaikutusta polisin johtamiseen, johtamisjänteisiin ja -kulttuuriin, mutta myös sisäisten prosessien järjestämiseen. Systemaattista Pora-uudistusten vaikutusten seurantaa ja arviointia ei kuitenkaan ole toteutettu.
Raportissa on nostettu mahdollisena kehityssuuntana esille niin sanottu yhden viraston malli.
Digitalisaatiokehityksen kelkassa on pysyttävä
Digitalisaatiolla tarkoitetaan digitaalisen tietotekniikan yleistymistä arkielämän toiminnoissa. Poliisi ei ole kehityksestä irrallaan. Se pyrkii hyödyntämään digitalisaatiota maksimaalisesti niin lupapalveluissaan, sisäisissä toiminnoissaan kuin operatiivisessa toiminnassaankin. Valitettavasti myös rikollisuus digitalisoituu ja on jo siirtynyt verkkoihin. Tämä tuo kaiken aikaa kasvavaa painetta digitaaliseen osaamiseen rikostutkinnassa.
Poliisi siis tarvitsee digitaalista kehitystä ja digitaalisia palveluja. Parhaimmillaan erilaiset tekniset innovaatiot, kuten automaattinen rekisterikilpien lukulaite Revika, joka on ilman muuta menestystarina, vähentävät merkittävästi toimintoon kuluvien henkilötyövuosien lukumäärää. Nämä säätyneet voimavarat ovat sitten käytettävissä muuhun poliisitoimintaan, jossa digitaalinen kehitys ei apua tuo. Poliisissa sanotaan, ettei digitalisaatio hoida kotihälytystehtäviä.
Paradigma on siinä, että jatkuva poliisin henkilötyövuosimäärään tuijottaminen ja raportista hyvin ilmenevä poliisin pirstaleinen ICT-kokonaisuus eivät luo hyviä edellytyksiä digitalisaation kehittämiselle poliisissa. Kun asiaan ei voida panostaa riittävästi, joudutaan lasku maksamaan käyttämällä henkilötyövuosia siihen, minkä voisi digitalisaatiolla hoitaa.
Raportista ilmenee myös, että ICT-hankkeet ovat vaativia. Kaikki kehityshankkeet – kuten Vitja, Kejo ja Askel – eivät ole olleet täysin onnistuneita. Näissäkin projekteissa pirstaleinen ja lyhytjänteinen rahoitus on tietenkin lisännyt vaikeuskerrointa.
Puroista joeksi
Selvityksessä on nostettu esille monia kohtia ja kehityskulkuja, joista poliisin nykyinen rahoitusahdinko johtuu. Puroista muodostuu joki. Aivan keskeiseksi asiaksi on nostettu ICT-kokonaisuus. Hallintomuutosten ja teknisen kehityksen myötä poliisilla on käsissään hyvin pirstaleinen tietojärjestelmien kokonaisuus. Sen päälle on vaikeaa rakentaa. Kuitenkin juuri digitaalisessa kehityksessä olisi pakko pysyä mukana.
Tomi Vuori
ylijohtaja
@TomiVuori
Tutustu myös poliisin määrärahaselvitykseen
Selvitys: Poliisitoiminnan kustannukset ovat kasvaneet määrärahatasoa nopeammin - Sisäministeriö
