Turun terrori-iskussa poliisi pysäytti epäillyn kolme minuuttia sen jälkeen, kun oli saanut tehtävän hätäkeskukselta. Kuopion veitsisurmassa vasteaika oli alle kuusi minuuttia.

Tällaisissa suureen joukkoon kohdistuvissa vakavissa väkivallanteoissa jokainen minuutti on ratkaiseva ja poliisin suorituskyvyn on oltava huipputasoa.

Poliisilla on vuosittain yli miljoona hälytystehtävää, joista kiireellisimpiä noin 70 000. Niissä kuudessa kymmenestä apu on paikalla keskimäärin alle seitsemässä minuutissa.

Alueelliset erot ovat kuitenkin merkittäviä. Kaupunkimaisissa kunnissa vasteaika on keskimäärin kymmenen minuuttia, taajaan asutuissa lähes 20 ja maaseutumaisissa lähes 30 minuuttia. Kun tilastoja katsotaan vieläkin lähempää, niin erot kasvavat. Helsingissä partio oli viime vuonna paikalla viidessä minuutissa. Savukoskella joutui odottamaan reilusti yli tunnin.

Suomi näyttäytyy kovin erilaiselta myös tehtävämäärien osalta. Helsingissä kiireellisiä tehtäviä oli viime vuonna yli 9000, Savukoskella neljä. Yksittäisen asiakkaan näkökulmasta määrillä ei ole kuitenkaan merkitystä. Jokaiselle avuntarvitsijalle on tärkeintä saada apua omassa asiassaan.

Hallitusohjelmassa linjataan, että poliisille määritellään enimmäisvasteajat koko maassa. Viranomaisten kyky osoittaa apua hätätilanteisiin ja torjua yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä yhteiskuntarauhaa vaarantavaa toimintaa on kirjattu myös sisäministeriön hallinnonalan konsernistrategiaan.

Edustamani virasto, Poliisihallitus, vastaa lain mukaan siitä, että poliisin palvelut ovat tasapuolisesti saatavissa maan eri osissa. Tuollaisenaan kirjauksen toteuttaminen käytännössä on lähes mahdotonta. Siksi on tärkeää, että päättäjät määrittävät tavoitteet yksityiskohtaisemmin.

Poliisihallitus julkistaa joulukuun alussa selvityksen valvonta- ja hälytystoiminnan tilasta. Siinä arvioidaan muun muassa sitä, mitä vaikutuksia toimintavalmiuteen on, kun kaupungistuminen etenee, maaseutu väljenee ja syntyvyys romahtaa.

Harva-alueiden tilanne ei ratkea muutamalla lisäpoliisilla. Yhden jatkuvasti työvuorossa olevan poliisipartion ylläpitämiseen tarvitaan 14 poliisia, kun otetaan huomioon esimerkiksi koulutukset, pakolliset työvuorojen päällekkäisyydet ja erilaiset poistumat.

Jos jokaiseen yhteentoista poliisilaitokseen haluttaisiin yksi partio lisää, tarvittaisiin yksin siihen 154 uutta poliisia. Yhden lisäpartion saaminen isojen poliisilaitosalueiden vahvuuteen on vaikuttavuudeltaan kuitenkin kovin pieni.

Karkean arvion mukaan toimintavalmiuden nostaminen edes hieman lähemmäksi kasvukeskusten lukuja maksaisi vuosittain yli 50 miljoonaa euroa. Tehtävämäärät kasvukeskuksissa jatkaisivat silti kasvuaan ja sielläkin olisi tarvetta lisäkäsille.

Toinen vaihtoehto on luopua hälytystoiminnan keskimääräisten toimintavalmiusaikojen mittaamisesta ja määritellä olemassa olevia resursseja vastaavat valtakunnalliset ja alueelliset vasteaikatavoitteet. Nämä päätökset ovat luonnollisesti poliittisia.

Poliisissa olemme valmistautuneet tukemaan täysimääräisesti toimintavalmiuteen liittyvää valmistelua ja perustamme siihen liittyvän työryhmän. Sen tehtävänä on tehdä maaliskuuhun mennessä päättäjille esitykset:

• millä tavoin toimintavalmiusaikoja tulisi jatkossa valtakunnallisesti tarkastella
• poliisille valtakunnallisesti asetettavista toimintavalmiusaikatavoitteista sekä
• millaisia resursseja asetettavien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää.

Viimeisen osalta on syytä muistaa, että yksi poliisien määrä ei ratkaise toimintavalmiutta kiireellisissä hätätilanteissa. Jokainen partio tarvitsee toimintansa tueksi ajoneuvot, varusteet, koulutuksen ja toimitilat.

Seppo Kolehmainen
poliisiylijohtaja
@SJKolehmainen