Nuorten tekemissä vakavissa väkivaltarikoksissa on viime vuosien aikana havaittu selkeää nousua. Tilanne on herättänyt Suomessa kasvavaa huolta: Mistä kehitys johtuu? Millaisia ratkaisuja on?

Järjestimme muutama viikko sitten yhteistyössä THL:n kanssa ammattilaisseminaarin, joka kokosi yhteen viranomaisia, soteammattilaisia, nuorten kanssa työskenteleviä, järjestöjä ja tutkijoita. Yhteinen viesti oli selvä: Kukaan toimijoista ei pärjää yksin, vaan kaikkia tarvitaan.

Nuorten rikollisuus ja syrjäytymisen ennalta ehkäiseminen edellyttävät laajaa ja poikkihallinnollista yhteistyötä. Poliisin ja kodin lisäksi tärkeä rooli on esimerkiksi sosiaali- ja nuorisotyöntekijöillä, koululla ja kaikilla muilla toimijoilla, jotka ovat nuorten arjessa. 

Moneen otteeseen on noussut esiin ajatus siitä, että yksikin turvallinen aikuinen lapsen tai nuoren elämässä saattaa olla käänteentekevä. Kun poliisi ja muut rikosprosessin toimijat tulevat nuoren elämään, nuoren elämässä on jo tapahtunut paljon, mutta paljon on vielä tehtävissäkin.

Nuoren tilanteeseen pitää puuttua varhaisessa vaiheessa

Nuorten parissa tehtävä ennalta estävä työ voidaan välillä, rikollisuudesta puhuttaessa, mieltää ikään kuin pehmeäksi keinoksi. Tälle työlle on kuitenkin entistä enemmän tarvetta. Mahdollisten työmuotojen ja toimenpiteiden kirjo on laaja.

Nuorten parissa tehtävä ankkuritoiminta on yksi yhteiskunnan keskeinen tukimuoto, jolla pystytään katkaisemaan nuoren rikoskierre varhain ja voidaan vähentää niiden nuorten määrää, jotka syyllistyvät toistuvasti rikoksiin.

Vuoden ensimmäinen lisätalousarvio sisälsi lisäpanostuksia ankkuritoimintaan, jonka valtakunnallisesta ohjauksesta ja kehittämisestä sisäministeriö vastaa. Ankkuritoimintaa on kaikilla poliisilaitoksilla. Moniammatillisissa tiimeissä ovat edustettuna poliisi, sosiaali- ja terveystoimi sekä nuorisotoimi. Koulut ja oppilaitokset ovat tärkeitä kumppaneita. Lisärahoituksella poliisin näkyvyyttä ja läsnäoloa vahvistetaan nuorten parissa, esimerkiksi kouluissa ja sosiaalisessa mediassa.

Ilmiönä nuorisorikollisuus on monisyinen. Tutkimuksista tiedämme, että sosioekonomisiin tekijöihin vaikuttaminen on yhteydessä rikollisuuden ja myös jengeihin liittymisen riskitekijöihin. Riskitekijöitä voivat olla esimerkiksi perhetausta ja se, että nuori ei ole kiinnittynyt kouluun. Yhteiskunnasta sivuun ajautunut nuori on alttiimpi tekemään rikoksia ja myös joutumaan niiden uhriksi.

Nuoren rikoskierre pitää saada loppumaan nopeasti

Meillä on myös nuoria, joiden kohdalla ennalta estävät toimet eivät riitä ja kaikki portaat on nuoren kanssa läpikäyty. Silloin rikosprosessin pitää edetä viivytyksettä ja katkaista nuoren rikoskierre nopeasti, jotta sen syveneminen saadaan poikki. Mitä enemmän nuori ehtii rikoksia tehdä, sitä enemmän tilanne normalisoituu osaksi hänen arkeaan.

Haasteena on se, että jotkut nuoret saattavat jopa ihannoida rikollisen ”uraa”. Se saatetaan nähdä kiiltokuvamaisena ratkaisuna, joka tuo rikkauksia ja mainetta. Vaikka nuorisoväkivallan lisääntyminen ja katujengit eivät ole yksi ja sama ilmiö, riskinä on, että ne nähdään jatkumona toisilleen. Nuori voi teoillaan siirtyä rikollisella polulla eteenpäin.

Tätä varten rikoskierteen katkaiseminen on erityisen tärkeää. Paras tilanne on, jos nuoren tilanteeseen voidaan puuttua jo ennen ensimmäistä rikosta, mutta nuoren elämän suuntaan voidaan vaikuttaa myöhäisemmässäkin vaiheessa. Koskaan ei ole liian myöhäistä auttaa ja ohjata oikeaan suuntaan. 

Emilia Hämäläinen
erityisasiantuntija
ennalta estävä toiminta ja ankkuritoiminta
@EmHamalainen