Maaningalla palvelutalo Viljamissa syttyi tulipalo lauantai-iltana 4.12.1999. Palossa kuoli viisi ihmistä. Pelastushenkilöstön, hoitohenkilökunnan ja siviiliauttajien ponnistelujen ansiosta moni vanhus pelastui. Koska palon aiheuttamat henkilövahingot olivat mittavat, valtioneuvosto asetti tutkijalautakunnan, joka laati tapahtuneesta tutkintaselostuksen. Selostuksessaan tutkintalautakunta antoi yhteensä 13 suositusta.

Palvelutalo Viljamin palo toi erityisesti esille ongelman toiminta- ja havaintokyvyltään rajoittuneen henkilön poistumisessa. Palon onnettomuustutkinnan yhteydessä tutkittiin myös 17 vastaavaa vanhusten palvelutalon tulipaloa, jotka syttyivät 15 kuukauden aikana palvelutalo Viljamin palon jälkeen. Maaningan tulipalon onnettomuustutkinnan suurin oivallus oli yksinkertainen ja nykypäivänä jopa itsestäänselvyys: rakennuksen suunnittelussa ja turvallisuusjärjestelyissä tulee huomioida myös rakennuksen käyttäjien heikentynyt toimintakyky.

Maaningan tulipalon onnettomuustutkinnalla oli suoria seurauksia lainsäädäntöön. Rakentamisen määräyksiin lisättiin nopealla aikataululla vaatimus laatia turvallisuusselvitys henkilöturvallisuuden kannalta vaativiin kohteisiin uudisrakentamisessa sekä rakennuslupaa edellyttävissä korjauskohteissa. Turvallisuusselvityksen yhteydessä tuli laatia poistumisaikalaskelma ja tämän perusteella päätettiin rakenteellisista ja muista toimenpiteistä, joilla varmistettiin kiinteistössä olevien henkilöiden turvallisuus.

Jo olemassa oleviin hoitolaitoksiin vastaava turvallisuusselvityksen laatimisvelvoite säädettiin pelastuslain uusimisen yhteydessä. Poistumisturvallisuusselvityksessä toiminnanharjoittajan tulee kuvata, miten rakennuksen tai tilan käyttötapa ja henkilöiden rajoittunut, heikentynyt tai poikkeava toimintakyky sekä muut poistumisturvallisuuteen vaikuttavat tekijät otetaan huomioon tulipaloihin ja muihin vaaratilanteisiin varautumisessa ja poistumisjärjestelyissä. Poistumisturvallisuusselvitys on päivitettävä vähintään kolmen vuoden välein tai toiminnan muuttuessa olennaisesti.

Pelastusviranomaiset valvovat poistumisturvallisuusselvitykseen liittyvien velvoitteiden toteutumista. Nyt 20 vuotta myöhemmin, käytännössä jokaisen hoitolaitoksen poistumisturvallisuus on arvioitu tapauskohtaisesti. Käytännön seurauksena hoitolaitoksen varustaminen automaattisella sammutuslaitteistolla, eli sprinklerillä, on nykyään arkipäivää.

Vielä tänäkin päivänä vanhusväestö on palovahinkotilastoissa palokuolemien ja vakavien loukkaantumisten osalta selvästi yliedustettuna. Ikä sinällään ei ole paloturvallisuusriski, vaan ikääntymiseen liittyy jossain vaiheessa toimintakyvyn heikkenemistä. Paloturvallisuuden näkökulmasta riskitekijöitä ovat havaintokyvyn, ymmärryskyvyn ja liikuntakyvyn heikkeneminen. Toimintakyvyn alenemisen takia ei enää pystytä riittävästi huolehtimaan tulipalotilanteessa omasta turvallisuudesta, esimerkiksi poistumaan omatoimisesti.

Väitän, että tämän yksittäisen palon perusteella tehdyn työn ansiosta hoitolaitosten paloturvallisuus Suomessa on palokuolemien osalta tällä hetkellä hyvällä tasolla. Usean henkilön palokuolemaan johtaneita palokuolemia ei ole tapahtunut Suomen hoitolaitoksissa pitkään aikaan. Pääansio tästä on siis niissä havainnoissa, jotka tehtiin palvelutalo Viljamin onnettomuuden tutkinnassa.

Samalla tulee muistaa, että yhteiskunnan tavoitteena on, että jokainen voi asua kotonaan mahdollisimman pitkään joko itsenäisesti tai autettuna. Yhdessä eliniän pidentymisen ja väestön ikärakenteen muutosten kanssa tämä tarkoittaa sitä, että paloturvallisuuden näkökulmasta nykypäivän riskit eivät enää olekaan palvelutalo Viljamin kaltaisissa kohteissa, vaan aivan tavallisissa kodeissa. Työ siis jatkuu.

Pitäkäämme hiljainen hetki palvelutalo Viljamin palon uhreille. Samalla voimme katsoa taaksepäin ja nähdä, kuinka yhteiskunnan turvallisuutta rakennetaan pala palalta joka päivä. Myös tänään.

Kimmo Kohvakka
pelastusylijohtaja
@KimmoKohvakka