Poliisi ei hae pääsyä potilastietoihin vaan yhteistyötä uhkaavissa tilanteissa

Risto Lammi Julkaisupäivä 7.11.2018 15.35 Blogit SM

Risto Lammi Poliisilla on nykyisin sosiaalihuollon puolella laajempi tiedonsaantioikeus kuin terveydenhuollossa. Olisi perusteltua, että käytäntö yhdenmukaistettaisiin nykyistä selkeämmin myös terveydenhuollossa. Näin vahvistettaisiin vakavan rikoksen uhrien turvaa.

Uudistus nousi keskusteluun, kun julkisuuteen päätyi jo vanhentunut luonnosmuistio. Tästä syntyi useita väärinkäsityksiä. Sosiaali- ja terveysministeriö ja sisäministeriö ovat vasta tehneet lakimuutoksesta alustavia luonnoksia. Minkäänlaista lausuntokierrokselle valmista lakiehdotusta ei vielä ole olemassa. Virkamiehet vasta pohtivat lakitekstin mahdollisia muotoiluja. Asiassa edetään, jos yhdessä löydetään tasapainoinen ratkaisu.

Nyt kaavaillussa uudistuksessa poliisilla ei olisi koskaan pääsyä potilaskertomukseen. Terveydenhuollon ammattilaiselta voitaisiin pyytää tietoa rajatuissa tilanteissa. Terveydenhuollon ammattilainen tekisi arvioinnin ja antaisi vain asiassa välttämättömät tiedot lausuntona (ei esimerkiksi potilaskirjaa luovuttamalla). Useissa tilanteissa riittäisivät henkilöllisyys- tai olinpaikkatiedot, kuten esimerkiksi kadonneen etsimistä varten.

Lisäksi terveydenhuollon ammattilainen voisi antaa oma-aloitteisesti poliisille tietoja, jos hänelle on syntynyt huoli henkilöstä ja tämän mahdollisuudesta syyllistyä väkivallantekoon.  Tavanomaisten rikosten selvittäminen ei oikeuttaisi poliisia terveystietojen saamiseen.Tietoja voisi saada, jos kyseessä olisi sellaisen vakavan rikoksen uhka, josta voi saada 4 vuoden tuomion.

Ruotsissa poliisille on säädetty Suomea laajempi oikeus saada salassapitomääräysten estämättä terveydenhuollon tietoja rikosten selvittämiseksi kuin Suomessa. Ruotsissa poliisi saa tietoja teoissa, joissa on 1 vuoden vankeusrangaistuksen uhka.

Tunnistettuja ongelmia on yritetty ratkoa Suomessa jo vuosia ilman menestystä.

Tunnistettuja ongelmia on yritetty ratkoa Suomessa jo vuosia ilman menestystä. Poliisin kohtaamista haasteista kertovat nämä arjen esimerkit:

Naapuri ilmoittaa poliisille kadonneesta henkilöstä, jolla ei ole omaisia. Poliisi käynnistää laajat etsinnät. Sairaalasta ei saada tietoa, onko henkilö toimitettu sairaalaan.

Potilas on pahoinpidellyt toisen potilaan hoitolaitoksessa, mutta sairaala ei luovuta tekijän henkilötietoa poliisille. Jos sama teko kohdistuukin hoitajaan, poliisi saa tiedon tekijästä. Tämä asettaa rikoksen uhrit keskenään eriarvoiseen asemaan.

Tapahtui perhesurma. Jälkikäteen kävi ilmi, että eri viranomaiset olivat kirjanneet perheväkivaltaan viittaavia tapahtumia. Yksittäiset tilanteet eivät kuitenkaan olleet herättäneet viranomaisten huomiota, kun perheen kokonaistilannetta ei arvioitu yhdessä missään.

Vakavista rikoksista rangaistukseen tuomitsematta jätetty henkilö on tahdosta riippumattomassa mielenterveyshoidossa. Hänen lomatiedoista tai laitospaikasta poistumisesta ei ilmoiteta poliisille, vaikka väkivallan uhka ei olisi poistunut ja vapautuessaan on syytä epäillä hänen aiheuttavan vakavan väkivallan uhan.

Kuitenkin terveydenhuollon henkilöstöllä on lain perusteella jo nykyisinkin oikeus ilmoittaa poliisille potilasta koskevat välttämättömät tiedot henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten. Terveydenhuollossa ilmoitusoikeus poliisille ei ole toiminut toivotulla tavalla, sillä pykälän merkitystä ei ole ymmärretty.

Sosiaalihuollossa tiedonvaihto on toiminut kohtuullisen hyvin.

Sosiaalihuollossa viranomaisten välinen tiedonvaihto on toiminut kohtuullisen hyvin. Tilanteet liittyvät yleensä lastensuojeluun tai lähisuhdeväkivaltaan, ja näissäkin tilanteissa on lähtökohtaisesti kyse salassa pidettävistä henkilötiedoista.

Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut sisäministeriön toiveesta muutosta lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista. Sen avulla on tarkoitus varmistaa nykyistä selkeämmin tietojenvaihto samalla tavalla kuin on jo säädetty sosiaalihuollossakin.

Kunnes uudet mahdolliset säädökset saadaan käyttöön, myös koulutusta kannattaa lisätä. Näin nykyiset säädökset voitaisiin saada tehokkaammin ja yhdenmukaisemmin käytäntöön. Myös perheväkivaltaan liittyvien ilmiöiden tunnistaminen on tärkeää ja tähänkin koulutukseen on panostettava.

Poliisihallinnon tavoite on aina kunnioittaa perus- ja ihmisoikeuksia.

Poliisihallinnon tavoite on aina kunnioittaa perus- ja ihmisoikeuksia, luottamuksen suojaa sekä suojata arkaluontoista tietoa. Samalla haluamme turvata säännökset, joiden avulla voidaan pelastaa ihmishenkiä.

Euroopan ihmisoikeussopimus edellyttää, että viranomaiset pidättyvät omassa toiminnassaan loukkaamasta ihmisoikeuksia, mutta myös sitä, että viranomaiset aktiivisesti suojelevat kansalaisten ihmisoikeuksia puuttumalla yksityishenkilöiden tai muiden toimijoiden toteuttamiin loukkauksiin. Erityisesti henkeen ja terveyteen kohdistuvat teot ovat edellyttävät viranomaisen aktiivista puuttumista ja ennalta estävää työtä.

Kyseessä on yhteiskunnan kokonaisedun punninta, ei lääkärit vastaan poliisit.

Kyseessä on yhteiskunnan kokonaisedun punninta, ei lääkärit vastaan poliisit. On tärkeää käydä keskustelua yksityisyyden suojasta, potilassuhteen luottamuksellisuudesta, kansalaisten oikeudesta turvallisuuteen ja rikoksen uhrin oikeusturvasta.  Yhteiskunnan turvallisuustarpeiden näkökulmasta voisi olla perusteltua saada terveydenhuollon säädökset vastaamaan paremmin jo sosiaalihuollon alalla tehtyjä säädöksiä.

Risto Lammi
ylijohtaja
poliisiosasto
Twitter: @RistoLammi

Blogin ensimmäisestä lauseesta poistettiin asiavirhe 7.11. klo 16.44.  Ensimmäisessä lauseessa viitattiin alunperin vuoteen 2015, mutta sosiaalihuollon tietojenvaihto poliisin kanssa on ollut säädöksissä jo 90-luvulta lähtien.

 

Kommentit
Lisää kommentti
Mika Tapio Salonen
Poliisin valvonnan nykytila ei mahdollista lisäoikeuksia poliisille. Vaikka oikeusministeriön tarkoitus olisikin perusteltu ja hyväksyttävä, ei lain oikean tulkinnan toteutuminen poliisin valvonnassa ole riittävän varmaa.

Perusteluni väitteelleni valvonnan puutteelisuudesta löytyy Facebookista.

Mika Tapio Salonen
Kirjoitettu 8.11.2018 11:16.
Vieras
Tämä asia on nyt sen laatuinen, että sisäministeriö tekisi viisaasti, jos se kategorisesti luopuisi tällaisista yksityisyydensuojaa polkevista suunnitelmistaan. Bongasinpa kokoontumislain lausunnoista uuden, tähän sopivan termin: heikentämiskielto. Valtio ei saa käydä nakertamaan saavutettua perusoikeuksien tasoa. Valtiota on näemmä taas kerran tarpeen muistuttaa siitä, että yksityisyydensuoja on ihmisoikeus eikä mikään harkinnanvarainen etu.

Valtio on hyvin karikkoisilla vesillä terveysalan keskusrekistereineen. Terveydenhoito toimii vallan mainiosti ilmankin, joten keskusrekisterien legitimiteetti on ylipäänsä hyvin ohuella pohjalla ja niihin sisältyy piirteitä, joiden osalta legitimiteettiä ei mielestäni ole. Tätäkin heikommalla tolalla on suhteellisuusperiaatteen toteutuminen: on esim. sangen vaikeaa keksiä perusteita, miksi jokaisen buranareseptinkin yksityiskohtaiset tiedot olisi säilytettävä vuosikymmenen ajan.

Sisäministeriö näyttää suhtautuvan keskusrekistereihin saavutettuna etuna. Näin ei kuitenkaan ole vaan pelkkä tällaisten hankkeiden olemassaolo voi viedä lopunkin oikeutuksen koko keskusrekistereiltä. Onhan käynyt ilmeiseksi, että valtiolla ei ole aikomustakaan sitoutua pitämään tietoihin pääsyä rajattuna vaan kassakaapeissa ja komiteoissa on kaiken aikaa hankkeita, joilla yksityisyydensuojaa on tarkoitus nakertaa entisestään, myös arimpien terveystietojen osalta.

Tällainen hivutustaktiikka on johtanut siihen, että ainakin omissa silmissäni valtio on menettänyt luottamukseni yksityisyydensuojakysymyksissä. Silmiäavaava nuijanisku oli sähköiset reseptit, jotka ensin olivat vapaaehtoisia ja ne sai jopa salatakin, mutta kun ereseptit oli saatu toimimaan, niistä tehtiin pakollisia ja salausmahdollisuudesta luovuttiin. Tämän jälkeen olikin helppoa käydä laajentamaan tietoihin pääsyä.

Kokonaisuutena arvioiden valtion toiminta vaikuttaa jonkinasteiselta ihmisoikeusrikollisuudelta. Monessa muussakin on ilmeistä, että yksityisyydensuoja ei ole kovin kovassa kurssissa valtiolla, esim. tämän tästä pinnalle nouseva paikannusperusteinen tievero. Kitinä yksiytyisyydensuojasta loppuu varmasti ennen pitkää, kun jätetään keskusrekistereitä vastustavat ihmiset ilman hoitoa eikä myydä heille edes lääkärin määräämiä lääkkeitä. Kyllä se siitä, ajan kanssa, vai mitä?
Kirjoitettu 11.11.2018 13:25.
Mika Tapio Salonen
Kun tämänkaltainen hieno avoin palautekanava sisäministeriöön on käytettävissä, täsmennän tarkoittamaani asiaan joka liittyy ajankohtaiseen aiheeseen poliisin ja terveydenhuollon yhteistyöstä ja koskee tämän yhteistyön valvontaa.

Blogin otsikossa sisäministeriön edustaja, poliisiosaston ylijohtaja
kertoo:
"Poliisi ei hae pääsyä potilastietoihin vaan yhteistyötä uhkaavissa tilanteissa"

Tuon yhteistyön tulee luonnollisesti toimia myös muissa, kuin uhkaavissa tilanteissa. Ennenkaikkea yhteistyön täytyy toimia lainvaatimukset täyttävällä tasolla ja mikäli puutteita yhteistyössä havaitaan, on laillisuusvalvonnan luonnollisesti kehoitettava puutteet korjaamaan.
Tässä poliisin ja terveydenhuollon yhteistyön laillisuusvalvonnassa on kokemukseni mukaan ongelmia. Nämä valvonnan ongelmat pitää luonnollisesti korjata ennenkuin lisäyhteistyötä ohjeistetaan.


Kuten ylempänä kerron, on kokemukseni laillisuusvalvonnan puutteellisuudesta perusteluineen löydettävissä FB- sivultani Mika Tapio Salonen (Miihkael Karvajalka) muistiinpanostani "Suomalaista korppikorruptiota".

Kerron ongelman ytimen tässä kuitenkin lyhyesti. Lääkärin ja poliisin yhteistyönä tapahtunutta neljän päivän tarkkailuun määräämisen lainmukaisuutta tutkittaessa ilmeni lopulta, ettei poliisilaitos pystynyt jälkikäteen selvittämään lääkärin tietolähdepoliisin henkilöllisyyttä.

Tämä tietolähteen yksilöiminen oli määritelty Tietosuojavaltuutetun laillisuustarkastelussa poliisin vastuulle. Poliisilaitoksen johto tunnusti lopulta, ettei kykene selvittämään tietolähteen nimeä, eikä sitä onko koko tietolähdettä edes ollut. Toisin sanoen poliisi ei pystynyt selvittämään kumpi valehteli, poliisi vai lääkäri.

Tämä on täysin ymmärrettävää, kaikkea ei voi saada selville. Varsinainen ongelma on kuitenkin se, että laillisuusvalvontamme ei näe tämänkaltaisessa puutteessa mitään korjaamisen tarvetta tulevaisuuden poliisin ja terveydenhuollon yhteistyössä.

Toivoisin sisäministeriöllä riittävän aikaa tutustua käytännön esimerkkiin kokonaisvalvonnan toimimattomuudesta ja sen luomaan oikeusturvapuutteeseen kansalaiselle poliisin ja terveydenhuollon yhteistyössä.

Lainaus vielä sisäministeriön poliisiosaston ylijohtaja Risto Lammin blogista; "Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut sisäministeriön toiveesta muutosta lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista. Sen avulla on tarkoitus varmistaa nykyistä selkeämmin tietojenvaihto samalla tavalla kuin on jo säädetty sosiaalihuollossakin."

Ei voi jäädä potilaan vastuulle valvoa tietojenvaihdon lainmukaisuutta poliisin ja lääkärin yhteistyössä. Sisäministeriön tulee olla tietoinen myös laillisuusvalvonnan puutteellisuuksista hakiessaan muutoksia "lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista." Poliisihallituksen toiminnan valvonta kuuluu sisäministeriön vastuulle.

Ystävällisesti ja kiitollisena hienosta palautekanavasta
Mika Tapio Salonen"
Kirjoitettu 13.11.2018 15:47.
Selaa blogin artikkeleita