Viime ajat olemme seuranneet sydän kylmänä uutisia Talibanin etenemisestä ja valtaan paluusta Afganistanissa. Heidän joukkonsa ovat ottaneet haltuunsa myös maan pääkaupungin ja liike on julistanut perustaneensa islamilaisen emiraatin.

Kauhistuneet kansalaiset tungeksivat henkensä kaupalla Kabulin kansainvälisellä lentokentällä yrittäessään paeta maasta. Kansainvälisille kriisinhallintajoukoille työskennelleitä paikallisia on haettu kodeistaan ja heitä on surmattu julkisesti varoitukseksi muille. Myös valtion virkamiehinä työskennelleitä kerrotaan etsittävän. Hätä ja paniikki on kouriintuntuvaa. Tämän toivoisi olevan väärää tietoa, mutta valitettavasti tämä on sitä todellisuutta, joka välittyy meille iltauutisista.

Vuonna 2003 julkaistu Khaled Hosseinin esikoisromaani ”Leijapoika” kuvaa Afganistanin historiaa lasten kokemusten kautta viiltävän pysähdyttävällä tavalla. Se kertoo elämästä Kabulissa jo kauan ennen länsimaiden puuttumista maan tilanteeseen ja ihmisoikeusloukkauksiin. Vääryyksien kokemus on siirtynyt maassa sukupolvelta toiselle - isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Asiantuntijat ovat sanoneet, että sodan traumasta ylipääsemiseen tarvitaan vähintään kaksi sukupolvea. Afganistanin menneisyys on ollut niin sotaisa, että traumat ovat kasautuneet ja vahvimman laki vallitsee. Kirjan tarinan luettuaan päällimmäiseksi nousee tunne, ettei näin saisi koskaan enää tapahtua – ei Afganistanissa eikä missään muuallakaan maailmassa. Toistaako historia nyt itseään ja eikö meillä ole keinoa pysäyttää sitä?

Afganistanilaista poliisitoimintaa on kehitetty monella eri tapaa

Aiemmin talibanit hallitsivat Afganistania vuoteen 2001 saakka, jolloin kansainvälinen sotilaskoalitio syöksi heidät vallasta ja maan turvallisuustilanne onnistuttiin vakauttamaan niin, että sinne pystyttiin perustamaan kriisinhallintaoperaatioita. Sotilaallinen kriisinhallinta ei kuitenkaan ratkaise kriisejä, mutta luo edellytykset siviilikriisinhallinnalle ja diplomatialle kriisien ratkaisuun.

EU perusti kesäkuussa 2007 yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa toteuttaneen EUPOL Afganistanin (European Union Police Mission in Afghanistan) siviilikriisinhallintaoperaation, joka toimi maassa noin kymmenen vuotta aina vuoden 2016 loppuun saakka päättyen EU-maiden yhteisellä päätöksellä. Laajimmillaan operaatiossa työskenteli yli 350 kansainvälistä asiantuntijaa ja 200 paikallista työntekijää.

Operaation tavoitteena oli tukea Afganistania kansainvälistä oikeusvaltioperiaatetta vastaavan sisäasiainhallinnonalan rakentamisessa. Toimintaympäristön haasteista huolimatta operaatio saavutti näkyviä tuloksia luoden pohjaa maan siviilipoliisijärjestelmälle. Samoin saatiin tuloksia maan sisäministeriön strategisen suunnittelun kehittämisessä ja poliisin koulutuksessa, josta hyvänä esimerkkinä on afgaanien oman poliisiopiston (Police Staff College) perustaminen. Lisäksi keskityttiin naispoliisien määrän lisäämiseen ja naisten aseman parantamiseen poliisiorganisaatioissa. Myös poliisin ja syyttäjän välistä yhteistyötä kehitettiin onnistuneesti.

Kaikkiaan Afganistanissa on vuoden 2007 jälkeen työskennellyt noin 125 sisäministeriön yhteydessä toimivan Kriisinhallintakeskuksen lähettämää suomalaista siviilikriisinhallinnan asiantuntijaa, joista EUPOL Afganistanissa toimi 110. Valtaosa suomalaisista oli poliisitaustaisia, mutta mukana oli myös mm. oikeusalan asiantuntijoita sekä ihmisoikeus- ja gender-asiantuntijoita. Suomi oli yksi eniten EUPOL Afganistaniin siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita lähettäneestä jäsenmaasta.

Ihmisten on tärkeää pystyä luottamaan yhteiskuntaan ja nähdä se puolustamisen arvoisena

Siviilikriisinhallinnan tavoitteena on vakauttaa konfliktimaita ja paluuta normaaliin elämään rauhanomaisin keinoin tukemalla niitä siviilipoliisin, oikeuslaitoksen ja hallinnon rakentamisessa. Vaikka Talibanin uusi hallinto saattaa hiljentää toisin ajattelevat, se ei kuitenkaan voi pyyhkiä paikallisten mielistä koulutuksessa ja esimerkkien kautta opittua pääomaa, joka voi kantaa hedelmää myös tulevaisuudessa.

Olennaista on, että ihmisten luottamus yhteiskuntaan ja tulevaisuuteen vahvistuvat. Näin he voivat tuntea solidaarisuutta valtiotaan kohtaan ja nähdä sen puolustamisen arvoisena. Samalla hillitään Euroopan ja Suomen sisäistä turvallisuutta uhkaavien kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden, huumekaupan, terrorismin, hallitsemattoman muuttoliikkeen sekä ihmiskaupan leviämistä.

Suomi on ollut pitkään aktiivinen toimija kansainvälisessä siviilikriisinhallinnassa, ja suomalaiset asiantuntijat ovat tehneet arvokasta työtä kansainvälisen vakauden edistämiseksi, ja erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksien vahvistamiseksi. Mielestäni olisi nyt tärkeää arvioida myös Afganistanin kokemusten perusteella, miten operaatioiden työn vaikuttavuutta voitaisiin kehittää ja saada tulokset kestäviksi. Yksi siviilikriisinhallinnan tavoitteista tulevaisuudessa pitää olla entistä vahvemmin Afganistanin tapaisten kriisimaiden kansalaisten voimaannuttaminen ja luottamuksen vahvistaminen omaan yhteiskuntaan.

Maria Ohisalo
sisäministeri
@MariaOhisalo