Suomen tavoite on olla maailman turvallisin maa. Erilaisissa kansainvälisissä turvallisuusvertailuissa Suomen sijoitus on jo nyt säännöllisesti kärkiviisikossa, kilpakumppanien vaihtuessa vertailusta toiseen. Rikollisuutta on vähän, korruptio harvinaista ja liikenneturvallisuus on parantunut merkittävästi kymmenessä vuodessa. Kaikki hyvin siis ja jatketaan samoin kuin ennen? Oikeastaan ei.

Turvallisuus ei nimittäin jakaudu tasaisesti. Tutkimuksen perusteella tiedämme, että se jakautuu itse asiassa hyvin epätasaisesti. Turvallisuusongelmat kasautuvat tyypillisesti pienille osille väestöä. Esimerkiksi kymmenesosa väestöstä kokee yli kaksi kolmasosaa kaikesta väkivallasta. Väkivallan lisääntyminen yhteiskunnassa koskettaa näin ollen todennäköisesti vain pientä osaa meistä, vaikka me kaikki siitä puhumme tai ainakin seuraamme siitä käytävää julkista keskustelua.

Turvallisuus liittyy henkilökohtaisiin ominaisuuksiimme

Turvallisuuden - tai oikeastaan turvattomuuden - jakautuminen ei ole sattumanvaraista. Se liittyy hyvin kiinteästi henkilökohtaisiin ominaisuuksiimme: sukupuoleen, asuinpaikkaan, koulutukseen ja tulotasoon. Väkivallan polttopisteessä - eli edellä mainitussa kymmenyksessä - erottuu kaksi hyvin erilaista ryhmää: nuoret, rikollista tai päihteiden ongelmakäyttöön liittyvää elämäntyyliä viettävät miehet sekä naiset, jotka kärsivät toistuvasta lähisuhdeväkivallasta.

Onnettomuustilastoissa yliedustettuina ovat keski-ikäiset, päihtyneet miehet ja viharikoksen uhriksi joutuu todennäköisimmin Suomessa syntynyt, etniseen tai kansalliseen vähemmistöön kuuluva Suomen kansalainen. Sisäinen turvallisuus on siis aika paljon henkilökohtaisempaa kuin miten siitä puhumme - minun turvallisuuteni on eri kuin sinun. Suurimmat erot liittynevät sukupuoleen. Myös turvallisuudessa sukupuolten välisen tasa-arvon toteutuminen vaatii vielä töitä.

Keväällä valmistuu selvitys turvallisuuden tasa-arvosta

Vaikka meillä on eri tutkimuksista tietoa siitä, miten henkilökohtaiset ominaisuutemme vaikuttavat turvallisuutemme, selkeä kokonaiskäsitys puuttuu. Tästä syystä sisäministeriö käynnisti tämän vuoden alussa selvityksen turvallisuuden tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Selvitys valmistuu keväällä 2018, ja sen tuloksia käytetään turvallisuuspalvelujen kehittämiseksi niin, että ne tuottavat turvallisuutta juuri sinne ja niille, jossa turvallisuutta kipeimmin tarvitaan.

Hanke on osa vuonna 2017 käynnissä ollutta 100 tasa-arvotekoa -kampanjaa, jolla Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi nostettiin esiin konkreettisia tekoja tasa-arvon parantamiseksi Suomessa ja ympäri maailmaa.

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo eivät onneksi Suomessa ole vain juhlavuosien teemoja vaan päättäväistä työtä, joka on alkanut jo itsenäisyytemme alkutaipaleella ja jatkuu edelleen.

Ei riitä, että Suomi on maailman turvallisin maa vaan sen on oltava turvallisin maa kaikille ja kaikille yhtä turvallinen. Siihen on vielä vähän matkaa, mutta jos jollakin maalla on edellytykset onnistua siinä, niin meillä.

Ari Evwaraye
strategiapäällikkö
@AEvwaraye