Uusi maahanmuuttohallinnon henkilötietolaki ei rajoittaisi julkisen vallankäytön valvontaa

Jorma Vuorio Julkaisupäivä 7.10.2019 12.45 Blogit SM

Hallitus antoi syyskuussa eduskunnalle esityksen maahanmuuttohallinnon henkilötietolaiksi (HE 18/2019 vp). Uusi laki selkiyttää lainsäädäntöä ja tuo sen nykyaikaan: nykyinen, 90-luvulta peräisin oleva ulkomaalaisrekisterilaki on vanhentunut eikä vastaa esimerkiksi EU:n tietosuoja-asetuksen vaatimuksiin.

Uudistuksessa myös eri lakeihin hajautunut maahanmuuttohallinnon salassapitosääntely on tarkoitus keskittää yhteen paikkaan – julkisuuslakiin. Tämä palvelee asiakkaita ja lakia soveltavia viranomaisia. Tätä myös perustuslakivaliokunta on edellyttänyt.

Julkisuudessa on ihmetelty, mitä esitetty julkisuuslain muutos oikein tarkoittaa. Miksi ulkomaalaisten tietojen salassapidosta säädetään erikseen? Yritetäänkö näin estää viranomaisten toiminnan arvostelu?

Tästä ei tietenkään ole kyse. Ulkomaalaisten tietojen salassapito suhteessa suomalaisiin on jo nykyisessä lainsäädännössä erilainen, mikä perustuu pitkälti turvallisuusnäkökohtiin. Maahanmuuttohallinnon asiakas joutuu myös antamaan viranomaiselle muita laajemmin yksityiselämää koskevia tietoja. Salassapidolla siis suojataan asiakkaan turvallisuutta, yksityisyyttä ja henkilötietoja, ei viranomaista.

Toisaalta asiakkaiden oikeusturvan ohella myös viranomaisten toimintaedellytykset vaarantuisivat, jos asianosaiset eivät haluaisi tai uskaltaisi tuoda esiin kaikkia ratkaisun kannalta oleellisia seikkoja pelätessään niiden päätyvän yleiseen tietoon ja johtavan haitallisiin seuraamuksiin heille tai heidän läheisilleen. Tällöin viranomainen ei saisi asian ratkaisuun tarvittavia oikeita tietoja.

Päätösten salassapidon kynnys ei muutu nykyisestä

Osa maahanmuuttohallinnon asiakkaan henkilötiedoista suojataan voimassa olevan julkisuuslain perusteella. Myös ulkomaalaisrekisterilaissa on salassapitosäännös, joka nyt siirretään julkisuuslakiin. Siirtäminen on välttämätöntä, jos ulkomaalaisten yksityisyyden suojaa ei haluta kaventaa nykyisestä.

Samalla harkinnanvarainen salassapito ulotetaan asiakkaisiin, joita 1990-luvulla säädetyt lait eivät kattavasti tunne mutta jotka nyt ovat maahanmuuttohallinnon arkipäivää. Esimerkiksi EU-kansalaisten ja maasta karkotettavien turvallisuutta ja yksityisyyttä pitää suojata samoin kuin muidenkin maahanmuuttohallinnon asiakasryhmien. Tämä on myös yhdenvertaisuuskysymys.

Vaikka julkisuuslain sanamuotoa muutetaan, viranomaisten päätökset ovat jatkossakin julkisia, kunhan tiedon antaminen niistä ei vaaranna turvallisuutta. Tältä osin salassapidon kynnys ei muutu nykyisestä. Mahdollisuus valvoa julkisen vallan käyttöä ei siten heikenny. Kynnys viranomaisten päätösten salaamiseen on jatkossakin paljon korkeampi kuin henkilötietojen.

Myöskään kansalaisuushakemusten salassapito ei laajene nykyisestä. Kansalaisuusasioissa tehdyt päätökset kuuluisivat jatkossa salassapidon piiriin, jos yksittäisessä tilanteessa ihmisen – esimerkiksi alun perin turvapaikkaa hakeneen – turvallisuuden suojaaminen niin edellyttää.

Julkisuuslakiin lisätään luettelo viranomaisista, joita siirrettävä salassapitosäännös koskee. Koska julkisuuslaki sinällään koskee kaikkia viranomaisia, luettelemalla tietyt viranomaiset pyritään varmistamaan, että ulkomaalaisrekisterilain julkisuuslakia rajatumpi viranomaispiiri säilyy ennallaan, kun sääntely keskitetään julkisuuslakiin. Näin salassapito ei laajenisi tarpeettomasti koskemaan kaikkien viranomaisten tietoja. Ulkomaalaisrekisterilain salassapitosäännös on siis jo nykyisellään koskenut myös esimerkiksi poliisia.

Taustalla on huolellista valmistelua ja laajaa yhteistyötä

Salassapitosääntely on valmisteltu osana kolme vuotta kestänyttä lainsäädäntökokonaisuuden valmistelua. Annetun lakiesityksen valmistelun aikana järjestettiin kaksi lausuntokierrosta, ensimmäinen toukokuussa 2018 ja toinen toukokuussa 2019, joissa pyydettiin yli 50:ltä viranomaisten, organisaatioiden ja kansalaisjärjestöjen edustajalta näkemystä. Palautteen perusteella julkisuuslakiluonnosta täsmennettiin oikeusministeriön kanssa.

Tavoitteena on varmistaa, että maahanmuuttohallinnon asiakas voi luottaa siihen, että hänen tietojaan käsitellään ja suojataan asianmukaisesti. Viranomaisten toimintaa saa jatkossakin arvostella kuten ennenkin.

ylijohtaja Jorma Vuorio
@vuoriojorma

Kommentit
Ei kommentteja vielä Ole ensimmäinen.
Selaa blogin artikkeleita