Suomen turvallisuustoimintaympäristössä on tapahtunut viime vuosina muutoksia, jotka korostavat yhteistyön tarvetta uhkien torjumiseksi. Keskustelussa nousevat usein esille termit hybridiuhat, kyberuhat ja kansallinen turvallisuus, jotka ovat Suomessa suhteellisen uusia eikä niiden käyttö ole kaikilta osin vielä vakiintunut.

Nämä termit mielletään helposti kokonaan uusiksi ilmiöiksi turvallisuussektorilla ja niitä yritetään sovittaa muiden perinteisempien turvallisuuskäsitteiden järjestelmään kilpaileviksi uusiksi toimialueiksi, joista joku olemassa oleva tai jopa uusi viranomainen ottaisi kokonaisvastuun.

Ytimeltään kansallisessa turvallisuudessa on kyse Suomen suvereniteetista ja suomalaisen yhteiskunnan kollektiivisesta turvallisuudesta. Tiedustelulakien myötä käsite tuli laajempaan käyttöön lainsäädännössä. Sitä ei kuitenkaan määritelty johtuen sen luonteesta, vaan kansallista turvallisuutta kuvattiin siihen kohdistuvien uhkien, kuten terrorismin, vakoilun ja vieraan valtion vahingollisen toiminnan kautta. Aiemmin lainsäädännössä käytettiin lähes vastaavassa tarkoituksessa käsitettä valtion turvallisuus, mikä on merkityssisällöltään kuitenkin suppeampi.

Viime aikojen vakavien verkkovakoilu- ja verkkorikostapausten seurauksena Suomessa on käynnistetty useita hankkeita kyberturvallisuuden parantamiseksi. Liikenne- ja viestintäministeriö on ollut aktiivinen, mutta myös puolustus-, sisä- ja ulkoministeriö sekä valtionvarainministeriö ovat nostaneet teeman agendalleen. Hybridivaikuttaminen on samoin ollut jo useiden vuosien ajan turvallisuuskeskustelun toistuva teema.

Keskustelussa on ollut havaittavissa taipumusta kytkeä hybridi- ja kyberuhkiin vastaaminen tai kansallisen turvallisuuden suojaaminen vain yhden viranomaisen johtovastuulle tai toimialueelle kuuluvaksi, vaikka ilmiöt ovat luonteeltaan hyvin moninaisia eivätkä ne sellaisenaan ole helposti sijoitettavissa nykyisiin turvallisuusviranomaisten vastuualueisiin, vaan niiden vaikutukset ulottuvat horisontaalisesti lähes kaikille perinteisesti organisoiduille toimialoille.

"Kansallinen turvallisuus ei ole yksinomaan kenenkään, mutta kuuluu kaikille."

Eräs kollega Iso-Britannian hallinnosta totesi, että kansallinen turvallisuus voi olla uhattuna hyvin monen hallinnonalan sektorille kuuluvan toiminnan kautta eikä sitä sen vuoksi voida osoittaa yhdenkään hallinnonalan yksinomaiseksi vastuualueeksi. Sen vuoksi on tärkeää, että kaikilla hallinnonaloilla kiinnitetään huomiota kansallisen turvallisuuden kysymyksiin ja perustetaan kuhunkin organisaatioon tarvittavat toiminnot - luonnollisesti mitoitettuna kunkin toimialan näkökulmasta. Tätä samaa ajatusta voidaan hyvin soveltaa, kun keskustellaan siitä, kuinka hybridi- ja kyberuhkiin vastaamiseksi olisi parasta Suomessa organisoitua.

Suomalainen toimintamalli, joka perustuu viranomaisten tiiviiseen yhteistyöhön ja kulloinkin toimivaltaisen viranomaisen johtovastuuseen, antaa hyvän rakenteellisen pohjan lähestyä tätä kysymystä. 

Olennaisin uutta toimintatapaa edellyttävä elementti on kuitenkin kansallisen turvallisuuden sekä hybridi- ja kyberuhkien laaja-alainen horisontaalinen luonne. Uhkien kulloistakin ilmenemismuotoa tai keskinäisriippuvuutta on vaikea yksittäisen viranomaisen havaita ja perinteisesti viranomaiselta toiselle kulkeva tieto saattaa olla liian hidas tapa reagoida uhkiin tehokkaasti. Havaintokyvyn luominen edellyttää olennaisilta osiltaan yhteistä, jaettua ja reaaliaikaista tilannekuvaa ja toimintatapaa, jossa tilannekuva voidaan luontevasti ja nopeasti jakaa. Kun tilannekuva on mahdollisimman yhtenäinen, on yhdessä helpompi arvioida, minkä yhden tai useamman viranomaisen toimialaan kuuluvasta asiasta on kysymys ja kuka ottaa johtovastuun - luonnollisesti voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

”Tarvitaan uudenlaista asennoitumista yhdessä tekemiseen.”

On tärkeää ymmärtää, että mikään toimija ei voi yksin suojata kansallista turvallisuutta tai vastata yksin kyber- ja hybridiuhkiin. Ne edellyttävät laaja-alaista yhteistyötä, jossa kunnioitetaan kulloinkin toimivaltaisen tahon johtovastuuta. Uhan torjumisessa on myös kyettävä saumattomasti hyödyntämään kaikkien toimijoiden - yksityinen sektori mukaan lukien - osaamista. Tähän pääseminen edellyttää kaikilta uudenlaista asennoitumista yhdessä tekemiseen.

Petri Knape
johtaja
sisäministeriö
@KnapePetri