Toissa viikolla Helsingissä vakavista mielenterveysongelmista kärsinyt kuljettaja ajoi autolla jalankulkijoiden päälle. Yksi ihminen menehtyi ja useita loukkaantui. Tapaus on herättänyt runsaasti keskustelua siitä, mistä ihmiset saavat apua, kun läheisen uhkaava käytös pelottaa. Tähän kysymykseen viranomaisten on pystyttävä vastaamaan, eikä haaste ole yksin poliisin.

Lehtitietojen mukaan yliajajalla oli ollut vakavia mielenterveyden ongelmia jo pitkään ja hän oli ollut niiden vuoksi useita kertoja sairaalahoidossa. Hän oli aiemmin syyllistynyt myös rikoksiin.

Median tietojen mukaan Helsingin yliajajan omaiset ovat lukuisia kertoa yrittäneet saada läheiselleen apua eri viranomaisilta. Tapauksen jälkeen minulle on tullut runsaasti kysymyksiä siitä, mistä apua saa, kun läheinen pelottaa.

Viranomaisten on pystyttävä tarjoamaan huolestuneille omaisille apua ja turvaa. Tilanne on luonnollisesti hankala, kun kyse on rikoksesta, jota ei ole vielä tapahtunut. Poliisin keinot ovat silloin vähissä. Mielenterveyspalveluissa kynnys potilaan tahdonvastaiseen hoitoon on korkea, niin kuin tuleekin olla perus- ja ihmisoikeuksia korostavasta yhteiskunnassa.

Uhkien käsittelyä ja torjuntaa kehitetään aktiivisesti

Viime vuosina uhkien käsittelyä ja torjuntaa on kehitetty aktiivisesti poliisissa ja tätä työtä jatketaan yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Uhka-arvioita tekevällä poliisilla tulisi esimerkiksi olla käytössään pysyvä, valtakunnallinen mielenterveysongelmiin perehtynyt asiantuntijaverkosto.

Sisäministeriössä nähdään, että viranomaisten välinen ajantasainen tiedonkulku on erilaisten uhkatilanteiden ehkäisyssä avainasemassa. Poliisin pitäisi esimerkiksi tietää kotihälytykselle mennessään, jos vastassa on väkivaltainen mielenterveyspotilas.

Tiedonkulun pullonkauloja etsitään ja ratkotaan

Jo viime syksystä on tehty työtä, jossa etsitään ja ratkaistaan erityisesti sellaisia pullonkauloja, joissa tieto ei kulje sosiaali- ja terveydenhuollon ja turvallisuusviranomaisten välillä. Arvioimme, mitä esimerkiksi poliisi- ja pelastusviranomaiset voivat tehdä nykylainsäädännön puitteissa ja löytyykö lainsäädännöstä kehittämiskohtia, jotka korjaamalla tulevaisuudessa vastaavia tapauksia pystyttäisiin entistä paremmin estämään ennalta.

Terveydenhuoltoviranomaisten oma-aloitteinen ilmoitusoikeus poliisille uhkatilanteessa on esimerkki toimenpiteistä, joilla on pyritty lisäämään mahdollisuuksia tiedonvaihtoon terveysviranomaisten ja poliisin välistä. Menettelyn toimivuutta arvioidaan parhaillaan ja olen keskustellut asiasta muun muassa tietosuojavaltuutetun kanssa alkukesästä.

Joitakin ilmoitusvelvollisuuksiakin lainsäädännössä on. Lääkärin on esimerkiksi ilmoitettava itsetuhoisista tai muille vaarallisista mielenterveyspotilaista poliisille, jotta heille ei myönnetä aselupia. Nyt täytyy arvioida, pitäisikö tämän tyyppisiä velvoitteita jopa lisätä.

Paula Risikko
sisäministeri