Sattuma johdatti Jukka Aallon sisäministeriöön

Olen Jukka Aalto, hallinto- ja kehittämisosaston osastopäällikkö.

Hallinto- ja kehittämisosastoon kuuluu vähän yli 50 työntekijää ja viisi yksikköä: strateginen ohjaus ja kehittäminen, henkilöstö ja hallinto, talous, tietohallinto ja oikeudellinen tuki. Tätä kokonaisuutta johdan.

Osastopäällikkönä tehtäväni on luoda yksiköiden päälliköille edellytyksiä onnistua oman yksikön johtamisessa. Kaikki lähtee siitä, että yksiköiden päälliköt kokevat, että he voivat oman esimiehensä kanssa käydä keskusteluja ja saada välillä myös uskon vahvistusta. Kun he kokevat, että olen mukana tukemassa, heillä on siten paremmat edellytykset viedä asiaa eteenpäin. Käymällä kahdenkeskisiä keskusteluja myös tietoisuus lisääntyy, mikä on sekin samalla edellytysten luomista. Mitään taikatemppuja ei ole, vaan ihan normaalia kanssakäymistä.

Toisaalta koordinoin ja sovitan yhteen myös yksiköiden välisiä asioita ja varmistan, että tieto kulkee yksiköiden välillä.

Edellytysten luontiin liittyy välillä myös resurssikysymyksiä. Jos joku tehtävä vaatii resursseja, tehtäväni on myös yrittää järjestää niitä. Tehtävään ja tämän tyyppiseen organisaatioon kuuluu myös se, että välillä pitää tiukasti päättää asioista.

Hallinto- ja kehittämisosastolle kuuluu ministeriön horisontaaliset asiat

Sisäministeriössä substanssiosastot - poliisi, pelastus, raja ja maahanmuutto - hoitavat substanssikysymykset. On kuitenkin paljon sellaisia horisontaalisia asioita, jotka kulkevat laajemmin yli osastorajojen. Monet hallinnonalalla tapahtuvat asiat leikkaavatkin usein jossain vaiheessa minunkin osastoani. Näiden asioiden parissa me työskentelemme. Kun on monenlaista asiaa, paljon menee aikaa siihen, kun yrittää sovittaa yhteen ja koordinoida kokonaisuutta.

Ihan tyypillistä työpäivää ei ole, mutta yleensä päivä koostuu kokouksista. Talon sisäisten kokousten lisäksi myös valtioneuvoston tasolla on erilaisia kokouksia, joissa edustan ministeriötä eri ryhmissä.

Tämä työ on suhteellisen laaja-alaista ja tarjoaa siten näköalapaikan hallinnonalan kenttään ja sen tapahtumiin. Toisaalta näkee myös laajemmin, mitä valtioneuvoston tasolla tapahtuu.

Tänä vuonna tulee täyteen 22 vuotta sisäministeriössä - kaikki lähti opiskeluaikojen tutkimushankkeesta

Päädyin sisäministeriöön oikeastaan sattuman kautta. Olin opiskelemassa Turun yliopistossa valtiotieteiden maisteriksi, kun sisäministeriö järjesti eräästä tutkimushankkeesta kilpailutuksen. Graduohjaajani kiinnostui projektista ja kysyi myös minua mukaan. Sitä kautta lähdin vuodeksi tekemään sisäministeriön tutkimushankkeen projektia. Tutkimushankkeesta jäi kytemään ajatus, että ehkä sisäministeriö voisi olla mielenkiintoinen työpaikka.

Valtioneuvostoon tulin muutaman mutkan kautta vuonna -93 silloiseen työministeriöön, nykyiseen työ- ja elinkeinoministeriöön. Kun neljän ja puolen vuoden jälkeen satuin huomaamaan sisäministeriön työpaikkailmoituksen, päätin hakea ja tällä tiellä sitä ollaan. Aloitin silloisessa rekisterinhallintayksikössä, mistä siirryin talousyksikköön suunnittelupäälliköksi ja sieltä noin 10 vuodeksi talousjohtajaksi. Nyt olen ollut neljä vuotta osastopäällikkönä.

Se oli sattumaa aikanaan, että sisäministeriön tutkimushanke sattui kohdalle ja sain tietyn kytkennän tänne. Aika usein työuralla sattumillakin on merkitystä: vaikka itsellä voi olla jokin ajatus suunnasta, tietty tilaisuus jossain kohtaa voi kääntää polun tiettyyn suuntaan ja lähteä viemään.

Sisäministeriössä ei ole sammaloitumisen uhkaa

Vaikka ulkopuolelta katsottuna näyttää, että on ollut samassa positiossa tai tehtävässä pitkään, tehtävä koko ajan elää ja tulee uudentyyppisiä asioita, joita pitää ratkoa ja joissa tulee olla mukana. Tämän reilun 20 vuoden aikana on tapahtunut ihan valtavasti asioita. Sisäministeriön toimiala on muokkautunut ja painotukset vaihdelleet: tietyntyyppisiä asioita tulee agendalle osan jäädessä pois.

Voisi sanoa, että tiettyyn tehtävään tai virkaan kuuluu tietty kova ydin ja tietyt perustehtävät, jotka kulkevat aina mukana. Työnkuvaa muuttaa kuitenkin monet ulkoa tulevat asiat ja myös omaehtoinen kehittäminen. Tämä ympäristö, toimintaympäristön muutos ja ylipäätään muutos, joka tulee ovista ja ikkunoista, huolehtii siitä, että sammaloitumisen uhkaa ei ole.

Toimintaympäristö kaikkine muutoksineen on juuri se tämän työn suola. Se pitää ajatuksen virkeänä ja pakottaa pohtimaan asioita uusista näkökulmista. Ei sitä kovin pitkään jaksaisi, jos olisi ihan tasaisen tappavaa ja sama levy pyörisi päivästä toiseen.

Tähän liittyen tehtäväni on myös innostaa omaa porukkaa keksimään, tekemään ja muuttamaan. Tämä ei ole yhden henkilön show. Osastoltani löytyy todella fiksua ja innovatiivista väkeä, eikä ainakaan tähän päivään asti ole tullut vastaan tilannetta, jossa uusia ideoita ei tulisi. Koko talon tasolla on hyvä henki sekä innostava ja kehittävä työote - ja sitä se on ollut koko sinä aikana, kun olen täällä ollut.