Usein kysytyt kysymykset turvapaikanhakijoista

Turvapaikanhakija on henkilö, joka hakee kansainvälistä suojelua. Kansainvälistä suojelua voi saada, jos henkilöllä on aihetta perustellusti pelätä joutuvansa vainotuksi (alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta) tai jos hän joutuisi muuhun todelliseen vaaraan kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan. Tällöin henkilölle myönnetään oleskelulupa turvapaikan tai toissijaisen suojelun perusteella.

Lue lisää turvapaikan hakemisesta | Migri.fi

Turvapaikanhakija on päätöstä odottaessaan vastaanottojärjestelmän piirissä ja oikeutettu vastaanoton palveluihin. Palveluista säädetään vastaanottolaissa. Vastaanottokeskus järjestää turvapaikanhakijalle majoituksen, taloudellista tukea ja muun huolenpidon lain mukaisesti.

Lisätietoa eri palveluista | Migri.fi

Turvapaikkapäätöksen tekemiseen kuluva aika riippuu hakijasta.

Tarkista käsittelyaika käsittelyaikalaskurista | Migri.fi

Lähtökohtana on, että palautettava maksaa aina matkansa itse, jos hänellä on rahaa. Muussa tapauksessa palautuskustannukset jäävät yhteiskunnan maksettavaksi.

Poliisilla on palautustoimintaa varten käytössään arviomääräraha, jonka turvin maastapoistamispäätöksiä voidaan panna täytäntöön.

Palautuslentojen kustannukset vaihtelevat etäisyyksien, palautettavien henkilöiden määrän ja lentokoneen tyypin mukaan. Kun puhutaan charter-lennoista, joilla palautetaan useita, joskus jopa useita kymmeniä henkilöitä kerrallaan, lennon kustannukset vaihtelevat 20 000 ja 200 000 euron välillä.

Kansainväliset sopimukset sekä EU:n yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää koskevat säädökset velvoittavat Suomea ja muita EU-maita ottamaan vastaan turvapaikkahakemuksen ja antamaan kansainvälistä suojelua sitä tarvitseville.

Jos turvapaikanhakijaa epäillään Suomessa rikoksesta, poliisi käynnistää aina normaalin rikostutkinnan. Teon vakavuudesta riippuen epäilty voidaan vangita tutkinnan ajaksi. Rikoksen tekijää rangaistaan Suomen lakien mukaan taustasta riippumatta.

Turvapaikkaprosessi on käytävä läpi riippumatta siitä, onko hakija syyllistynyt rikoksiin Suomessa. Taustalla on kansallisen lainsäädännön lisäksi myös YK:n pakolaissopimus, EU-direktiivit ja myös Suomen perustuslaki. Jos hakija on turvapaikan (kansainvälisen suojelun) tarpeessa, velvoite kansainvälisen suojelun antamiseen ei poistu, vaikka hän tekisi Suomessa rikoksen.

Jos henkilö ei ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, voidaan harkita oleskelulupaa muilla perusteilla. Syyllistyminen vakavaan rikokseen otetaan tässä harkinnassa huomioon, ja oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä rikoksen vuoksi. Rikos otetaan huomioon myös silloin, kun harkitaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneelle henkilölle annettavan maahantulokiellon pituutta.

Kaikissa tapauksissa on otettava huomioon palautuskielto. Henkilöä ei voi palauttaa maahan, jossa häntä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu. Palautuskiellosta on ehdottomat ja velvoittavat säännökset useassa kansainvälisessä sopimuksessa, EU-lainsäädännössä sekä Suomen kansallisessa lainsäädännössä.

Ministeri tai ministeriö ei voi puuttua yksittäisiin turvapaikkahakemuksiin.

Dublin-asetuksen pääperiaate on, että hakijan turvapaikkahakemus käsitellään vain yhdessä valtiossa. Tämä valtio voi olla EU:n jäsenvaltio, Norja, Islanti, Sveitsi tai Liechtenstein. Asetus ei aseta suoraan velvoitteita turvapaikanhakijalle itselleen, vaan se velvoittaa valtiota ottamaan hänet vastaan tai takaisin, jos valtio on asetuksen perusteella vastuussa hakemuksen käsittelystä.

Asetus sisältää perusteet, joiden nojalla hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio määritellään. Perusteita sovelletaan asetuksessa mainitussa järjestyksessä. Vastuuvaltion selvittää se maa, jossa hakija on jättänyt ensimmäisen turvapaikkahakemuksensa.

Vastuuperusteet ovat seuraavat:

• valtio, jossa hakijalla on (tietyin edellytyksin) perheenjäseniä
• valtio, joka on myöntänyt hakijalle oleskeluluvan tai viisumin (voimassaoleva tai tietyn aikarajan sisällä umpeutunut)
• valtio, jonka ulkorajan hakija on luvattomasti ylittänyt kolmannesta maasta käsin
• jos viimeksi mainittu ei sovellu ja hakija on tullut jäsenvaltioiden alueelle luvattomasti tai alueelle tulon olosuhteita ei pystytä selvittämään, valtio, jossa hän on oleskellut vähintään 5 kuukautta
• jos hakija on asunut edellä mainitulla tavalla vähintään viiden kuukauden jaksoja useissa jäsenvaltioissa, se valtio, jossa hän on viimeksi asunut.

Jos mikään edellä mainituista vastuuperusteista ei sovellu, vastuussa on se valtio, jossa turvapaikkahakemus on tehty. Jos hakija tekee myöhemmin uuden hakemuksen jossain muussa valtiossa, on vastuuvaltion otettava hakija takaisin. Asetus sisältää myös erityissäännökset vastuuvaltion määrittämisestä silloin, kun hakija on yksintullut alaikäinen.

Maahanmuuttoviraston on takaisin- tai vastaanottoa koskevassa pyynnössään esitettävä ne todisteet, joihin pyynnön saavan valtion vastuu sen mukaan perustuu. Jos pyyntöön saadaan myönteinen vastaus, hakemus jätetään tutkimatta ja hakija käännytetään vastuuvaltioon. 

Takaisinottosopimuksia eli niin kutsuttuja palautussopimuksia on kahdenlaisia: Euroopan unionin takaisinottosopimuksia ja kahdenvälisiä takaisinottosopimuksia. Lisäksi on olemassa muita takaisinottoa koskevia sopimuksia ja yhteisymmärryspöytäkirjoja.

Lue lisää palautussopimuksista

Usein matkalle kohti Eurooppaa lähetetään perheenjäsen, jolla on suurin todennäköisyys selvitä vaarallisesta matkasta. Ajatuksena voi myös olla, että nuorilla miehillä on parhaat mahdollisuudet työllistyä ja näin auttaa perhettään.

Kaikki turvapaikanhakijat eivät täytä kansainvälisen suojelun saamisen edellytyksiä eivätkä saa jäädä maahan. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen hakijan edellytetään poistuvan Suomesta.

Hakijat voivat saada tukea vapaaehtoiseen paluuseen. Jos hakija ei poistu vapaaehtoisesti, viranomaiset palauttavat hänet kotimaahansa. Palautukset edellyttävät yhteisymmärrystä vastaanottavan valtion kanssa. Yleensä tämä onnistuu, mutta eräät valtiot eivät kaikissa tapauksissa ota palautettavia kansalaisiaan vastaan. Tällöin henkilö saattaa jäädä Suomeen, mutta hänen oleskelunsa maassa on laitonta ja hän saa yhteiskunnalta vain välttämättömän avun.

Lue lisää vapaaehtoisesta paluusta ja palauttamisesta

Turvapaikanhakijalle maksettava vastaanottorahan perusosa on enimmillään 348,50 euroa kuussa (vuosi 2023).

Taloudellinen tuki on tarkoitettu turvapaikanhakija välttämättömiä perustarpeita, kuten ruokaa ja vaatteita varten.

Lue lisää vastaanottorahasta | Migri.fi

Vastaanottokeskus on paikka, jossa turvapaikanhakija odottaa hakemuksensa käsittelyä. Vastaanottokeskusten lukumäärä riippuu turvapaikanhakijoiden määrästä. Vastaanottokeskusten joukossa on myös erityisesti ilman huoltajaa tulleille lapsille tarkoitettuja yksiköitä.

Vastaanottokeskuksia on noin 120 (tammikuu 2023).

Lisätietoa vastaanottokeskuksista | Migri.fi

Vuonna 2022 suurin osa hakijoista tuli Ukrainasta, Venäjältä, Irakista ja Somaliasta. Turvapaikkoja myönnettiin eniten Afganistanin, Irakin ja Somalian kansalaisille. Suurin osa alkuvuodesta 2022 turvapaikkaa hakeneista ukrainalaisista haki myöhemmin tilapäistä suojelua ja sai oleskeluluvan tilapäisen suojelun kautta.

Tutustu tilastoihin | Migri.fi

Yhden majoitusvuorokauden keskihinta vuonna 2022 oli 26 euroa per henkilö. Keskihintaan sisältyvät kaikki vastaanottokeskusten kulut, kuten vastaanottokeskuksen tilavuokra ja kiinteistöhuolto, työntekijöiden palkat, palvelut ja asukkaille maksettava vastaanottoraha.

Vuonna 2022 majoitusvuorokauden keskimääräinen hinta oli poikkeuksellisen alhainen johtuen tilapäisen suojelun suuresta asiakasmäärästä sekä siitä, että tilapäisen suojelun asiakkaat majoittuivat hyvin paljon vastaanottokeskusten ulkopuolella yksityismajoituksessa, jolloin heille maksettiin vain vastaanottoraha.