Parempi viranomaisyhteistyö saattaisi estää perhesurmia

Selvityksen mukaan osa surmista olisi ehkä ollut ehkäistävissä, jos viranomaisten ja lähipiirin tietoon tulleet uhkailut olisi osattu ottaa vakavasti ja perheen ongelmiin olisi tartuttu ajoissa. Viranomaiset olivat ohjanneet perheitä avun piiriin, mutta kokonaisvaltainen perheen tilanteen kartoitus ja auttaminen olivat usein jääneet kesken. Viranomaisyhteistyö on jossain tapauksissa ollut asiakkaan siirtämistä toiselle viranomaiselle eikä ole ollut seurantaa siitä, miten tapauksen käsittely on edennyt. Viranomaiset eivät aina ole olleet tietoisia toisen viranomaisen toimista ja asiakas on voinut kokea peräkkäiset viranomaistoimet jopa kiusaamisena.

Selvityksessä esitetäänkin, että viranomaisyhteistyön toimintamalleja tulisi jatkossa käyttää suunnitelmallisemmin ja tehokkaammin. Lainsäädäntö antaa tähän mahdollisuuden, mutta käytännön työssä tämä ei aina toteudu. Jotta väkivallan uhkaa ja sen riskiä kyettäisiin paremmin arvioimaan, viranomaisten tulisi ottaa käyttöön parisuhdeväkivallan uusiutumisen riskinarviointi. Tämän riskinarviointimallin käyttöönotosta valtioneuvosto teki päätöksen sisäisen turvallisuuden ohjelmassa kesäkuussa. Selvityksessä esitetään myös lainsäädännön kehittämistä siten, että moniammatillinen työskentely ja tietojen luovuttaminen olisi helpompaa.

Kynnys lastensuojeluilmoituksen tekoon korkea

Selvityksestä käy ilmi, että terveydenhuollon käytännön työssä kynnys tehdä lastensuojeluilmoitus on korkea. Lainsäädännöllisesti ilmoituksen tekemisen kynnys on matala ja tietojen luovuttaminen ilmoituksen tekemisen yhteydessä ei ole ongelma. Joissain tapauksissa ilmoituksen tekoa oli harkittu, mutta se oli silti jätetty tekemättä. Epäkohdaksi osoittautuu vastuun siirtäminen viranomaiselta toiselle ilmoituksen tekemisestä. Selvityksessä esitetään, että sosiaali- ja terveysviranomaisia tulisi kannustaa tekemään lastensuojeluilmoituksia. Samoin lastensuojelun työntekijöitä tulisi kannustaa tekemään rikosilmoituksia lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.

Lapsen edun ensisijaisuus on keskeinen periaate kaikessa lainsäädännössä ja sitä edellyttää myös YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Selvityksen mukaan lapsen etu ei aina toteudu viranomaistoiminnassa. Erityisesti puutteita lapsen edun huomioimisessa näyttäisi olevan tilanteissa, joissa aikuinen hakeutuu mielenterveyspalveluiden piiriin. Aineiston pohjalta vaikuttaa, että vanhemman kykyä huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta ei arvioida siinä yhteydessä, kun vanhempi tai vanhemmat hakevat apua henkilökohtaisiin tai parisuhteen ongelmiin. Selvityksessä esitetään, että lasten hoidon ja tuen tarve arvioidaan systemaattisesti aikuiselle annettavan sosiaali- ja terveydenhuollonpalvelun yhteydessä.

Viranomaisille ja tapaamispaikkojen työntekijöille tulisi myös antaa koulutusta lasten huolto- ja tapaamisasioista, parisuhdeväkivallan luonteesta, avioerotilanteista, lasten huollon ja tapaamisen sopimisesta sekä turvallisuusriskeistä näissä tilanteissa. Omaisia tulisi rohkaista tekemään lastensuojeluilmoituksia, jotta lapsen tilanne tulisi viranomaisten tietoon. Lisäksi miehille pitäisi suunnata tiedotusta erosta, sen vaikutuksista sekä neuvoa, mistä saa keskustelutukea vaikeassa tilanteessa.

Selvityksessä korostetaan, että lapsiin kohdistuvat henkirikokset ovat kuitenkin Suomessa edelleen hyvin harvinaisia ja ne ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä.

Perhesurmaan ajautuneet vihjailleet teostaan

Selvityksessä käytiin läpi kaikki poliisin kirjaamat alle 15-vuotiaisiin lapsiin kohdistuneet surmat 1.1.2003-31.1.2012, joissa tekijä on ollut lapsen vanhempi. Tapauksia oli yhteensä 35 ja niissä kuoli 55 henkilöä, joista seitsemän puolisoita ja 48 surmaajan lapsia.

Selvityksen mukaan perhesurmaan ajautuneet ovat yleensä vihjailleet teostaan etukäteen esimerkiksi etsimällä tietoa perhesurmista internetistä tai jättämällä itsemurhaviestejä näkyville. Myös väkivaltaista käytöstä tai väkivallalla uhkailua esiintyi perhesurmatapauksissa yleisesti. Tekijän väkivaltaisuus on ollut perheen tai läheisten tiedossa. Perheet olivat olleet yhteyksissä viranomaisiin, mutta oikeanlaista apua ongelmiin ei saatu. Perhesurmien tekijöistä monet kärsivät mielenterveysongelmista. Perhesurmien taustalla vaikuttavia tekijöitä olivat taloudelliset vaikeudet ja parisuhteen ongelmat sekä eroaikeet. Perhesurmat olivat yhtä tapausta lukuun ottamatta isän tekemiä.

Vastasyntyneitä surmanneet olivat kaikki naisia, joista puolet alle 25-vuotiaita. He olivat harvoin olleet yhteydessä poliisin tai sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Näiden tapausten ennalta ehkäisemiseksi ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tekeminen on lähes ainoa keino.

Muut oman lapsensa surmanneet eivät ole yhtä yhtenäinen ryhmä kuin edellä mainitut. Taustoista nousee esiin kaksi teon motiivia luonnehtivaa piirrettä. Ensimmäisessä pari on ollut eroamassa tai toinen puoliso oli uhannut erolla ja tekijä surmasi lapset kostoksi. Toisessa teon taustalla on vanhemman vakavat mielenterveyden ongelmat tai pitkäkestoinen masennus. Hiukan yli puolessa tapauksista tekijällä oli kontakti mielenterveyspalveluihin ennen tekoa. Myös kontakteja muihin viranomaisiin ja auttaviin tahoihin oli kaikissa tapauksissa. Oman lapsensa surmanneista seitsemän oli naisia ja viisi miehiä.

Ministeriryhmä päättää jatkotoimista syksyn aikana

Selvitys pohjautuu esitutkintapöytäkirjoihin, mielentilatutkimuksiin ja sosiaalihuollon selvityksiin. Näitä täydennettiin muutamalla haastattelulla. Selvityksessä on hyödynnetty poliisin rikostietojärjestelmää ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen henkirikostietokantaa. Selvityksen on tehnyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja sen ovat rahoittaneet oikeusministeriö, sisäministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö.

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä käsittelee selvityksen tuloksia syyskuussa ja tekee sen jälkeen päätökset mahdollisista toimenpiteistä.

Koko selvitys on saatavilla verkkosivulta: www.intermin.fi/julkaisu/352012

Lisätietoja: kehittämispäällikkö Minna Piispa, THL, 02 952 47989, sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankkinen, sisäministeriö, 071 878 8370