Poliisin tietolähdetoimintaa koskevat säädökset eivät vaaranna tietolähteiden turvallisuutta
Julkisuudessa on viime aikoina käyty laajaa keskustelua poliisin tietolähdetoiminnasta. Joissakin kommenteissa on todettu, ettei toimintaa ole säädelty tai että toiminnan sääntely vaarantaisi poliisin tietolähteiden turvallisuuden. Tietolähdetoiminnasta on olemassa säädöksiä ja Poliisihallituksen määräys. Ensi vuoden alusta lukien poliisin tietolähdetoimintaa säädellään entistä tarkemmin. Tähän tiedotteeseen on koottu poliisin tietolähdetoimintaa koskevia säädöksiä.
Poliisin tietolähdetoimintaa säätelevät poliisilaki, sisäministeriön asetus tiedonhankinnan järjestämisestä ja valvonnasta sekä Poliisihallituksen määräys. Tietolähteiden tiedoilla voi olla yksittäisissä rikosasioissa jopa ratkaiseva merkitys. Suojelupoliisi, Keskusrikospoliisi ja eri poliisilaitokset ovat rekisteröineet ja kirjanneet tietolähteitä lain, asetuksen ja määräyksen mukaisesti vaarantamatta tietolähteiden turvallisuutta.
Asetus edellyttää tietolähteen käyttämisen kirjaamista
Voimassa olevan poliisilain (493)1995) 28 §:n mukaan tietolähdetoiminnalla tarkoitetaan tietojen hankintaa käyttämällä tietolähteenä poliisihallinnon ulkopuolista henkilöä. Poliisilain 36 a §:n 1 momentin mukaan poliisi voi käyttää tietolähteenä poliisinhallinnon ulkopuolista henkilöä poliisilain 1 §:n a säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.
Saman pykälän 2 momentin mukaan tietolähdettä koskevat tiedot voidaan tallettaa henkilörekisteriin, jonka tietojen käsittelystä säädetään henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa.
Sisäasiainministeriön asetuksessa poliisin tiedonhankinnan järjestämisestä ja valvonnasta on tarkemmat säännökset tietolähdetoiminnasta ja sen valvonnasta. Asetuksen 11 §:n 1 momentin mukaan tietolähdetoiminnan järjestämisestä päättää Keskusrikospoliisin, Suojelupoliisin tai paikallispoliisin päällikkö. Saman pykälän 2 momentin mukaan edellä mainitut päälliköt määräävät yksiköissään tietolähdetoiminnan toteuttamisesta vastaavan päällystöön kuuluvan poliisimiehen. Pykälän 3 momentin mukaan tietolähteen käyttäminen on kirjattava.
Asetuksen 12 §:n mukaan tietolähdetoiminnan toteuttamisesta vastaava päällystöön kuuluva poliisimies tekee päätöksen tietolähteen hyväksymisestä. Tietolähteeksi hyväksytty henkilö on rekisteröitävä, jonka päätöksen tekee tietolähteen hyväksyjä. Rekisteröiminen ei saa vaarantaa tietolähteen henkilöllisyyden salassa pysymistä. Tietolähteelle maksettavasta palkkiosta päättää tietolähdetoiminnasta vastaavan poliisimiehen esimies.
Tietolähdetoimintaa koskeva Poliisihallituksen salainen määräys tuli voimaan 1.2.2013. Siinä on tarkemmin yksilöity menettelysäännökset tietolähteen rekisteröinnistä ja tietolähteeltä saatavien tietojen käytöstä.
Siitä, mihin rekisteriin tietolähteen rekisteröintitiedot tulee tallettaa, ei ole annettu yksityiskohtaisia ohjeita. Poliisiyksiköt tallettavat vaihtelevasti tietolähdettä koskeva tietoja joko tätä tarkoitusta varten perustamaansa henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 6 §:ssä tarkoitettuun yksikkökohtaiseen rekisteriin tai sitten rekisteriin, johon myös talletetaan tietolähteeltä saatu vihjetieto.
Pääsääntöisesti tietolähteeltä saatava vihjetieto liittyy vireillä olevaan esitutkintaan, jolloin tietolähteeltä saatu vihjetieto saatetaan tutkinnanjohtajan käyttöön. Mikäli tiedolla on laajempaa merkitystä poliisitoiminnan kannalta, saatu vihjetieto kirjataan poliisiyksikön analyysirekisteriin tai edellytysten täyttyessä vihjetieto kirjataan poliisin valtakunnalliseen epäiltyjen tietojärjestelmään.
Ensi vuonna on tarkoitus ottaa käyttöön valtakunnallinen rekisteri, johon talletetaan poliisiyksiköiden rekistereihin talletettujen tietolähteiden koodi. Tällä uudistuksella on tarkoitus estää päällekkäisyydet tietolähteiden rekisteröinnissä ja käytössä. Sisäasiainministeriön käsityksen mukaan Poliisihallituksen tulisi täsmentää tietolähteen rekisteröintiin ja tietolähteiden käytön dokumentointiin liittyvää ohjeistustaan.
Tietolähdetoiminnasta uudet säädökset voimaan 1.1.2014
Tietolähdetoiminnan sääntely muuttuu osittain 1.1.2014 lukien. Jatkossa uuden pakkokeinolain (806/2011) 10 luvun 39 §:ssä säädetään tietolähdetoiminnasta rikoksen selvittämiseksi ja uuden poliisilain (872/2011) 5 luvun 40 §:ssä puolestaan tietolähdetoiminnasta poliisilain 1 §:ssä säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.
Toiminta jakautuu jatkossa passiiviseen tietojen vastaanottamiseen ja aktiiviseen ohjattuun tietolähteen käyttöön. Ensin mainitussa viranomainen ottaa muuten kuin satunnaisesti tietoja vastaan viranomaisen ulkopuoliselta henkilöltä. Jälkimmäisessä tapauksessa poliisi voi pyytää tähän tarkoitukseen hyväksyttyä, henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopivaa, rekisteröityä ja tiedonhankintaan suostunutta tietolähdettä hankkimaan tietoja. Ohjatun tietolähteen käytölle on myös useita lisäedellytyksiä.
Lisäksi on erillistä sääntelyä tietolähdettä koskevien tietojen käsittelystä, palkkionmaksusta, päätöksenteosta ja ohjatun tietolähteen käytön ilmoittamisesta tiedonhankinnan kohteelle sekä siitä milloin ilmoitus voidaan jättää tekemättä.
Uuden poliisilain 7 luvussa on säännökset vaitiolovelvollisuudesta ja vaitiolo-oikeudesta. Ne koskevat myös tietolähteiden käyttöä. Poliisilain 7 luvun 1 §:n mukaan poliisin henkilöstöön kuuluva virkamies ei saa ilmaista muun muassa luottamuksellisesti tietoja antaneen henkilöllisyyttä koskevaa tietoa, jos tiedon ilmaiseminen vaarantaa tietoja antaneen tai hänen läheistensä turvallisuuden taikka käynnissä olevan tai tulevan tiedonhankinnan. Tuomioistuin voi kuitenkin määrätä eräissä tapauksissa tällaisen tiedon ilmaistavaksi, mistä säädetään uuden poliisilain 7 luvun 4 §:ssä – ei kuitenkaan silloin, jos tiedon antamisesta ilmeisesti aiheutuisi vakavaa vaaraa luottamuksellisesti tietoja antaneelle tai hänen läheistensä turvallisuudelle.
Sisäasiainministeriön ja oikeusministeriön yhteistyönä valmistellaan parhaillaan asetusta tarkemmista säännöksistä, jotka koskevat myös tietolähdetoimintaa ja ohjattua tietolähteen käyttöä.
Lisätietoja: ylijohtaja Kauko Aaltomaa, 071 878 8550