Törmäsin sosiaalisessa mediassa kirjoitettuun pitkään päivitykseen, jossa ruodittiin pelastustoimen ”hiekkalaatikkoleikkiä”. Kirjoittaja kysyi, keskitytäänkö alalla liikaa vain sopimuspalokuntatoiminnan ja -rekrytoinnin kehittämiseen. Samalla hän esitti, että jatkossa kynnystä madallettaisiin siihen, että paloauton takapenkillä istuisivat rinnakkain ammattipalomiehet ja sopimuspalokuntalaiset entistä useammin. Minusta kirjoitus oli erinomainen ajatusten sytyttäjä. 

Olen työskennellyt urani varrella kolmen pelastuslaitoksen alueella, ja niissä ammattipalomiehet ja sopimuspalokuntalaiset ovat mahtuneet samalle takapenkille ja auttaneet yhdessä hädässä olevia. Ainakin pienillä ja keskikokoisilla paikkakunnilla käytännön tosiasiat ovat osoittaneet jo pitkään, että ammattipalomiehet ja sopimuspalokuntalaiset ovat yhtä tärkeitä palasia pelastustoimen kokonaisuudessa. Ammattihenkilöstöllä on usein suurempi vastuu sopimushenkilöstön kouluttajana, paloaseman toimintojen ylläpitäjänä ja onnettomuuksien ehkäisijänä, mutta pinnan alla on auttamishaluinen sydän siinä missä sopimuspalokuntalaisellakin. Tavalliset, palvelemamme ihmiset eivät tee eroa siinä, ovatko auttajat ammatillisesti koulutettuja vai vapaaehtoistaustalla liikkeellä. Miksi meidänkään pitäisi niin tehdä? Havaintojeni mukaan näissä asenteissa on menty koko ajan eteenpäin, ja se on hyvä se. 

Kentällä kiertäessäni olen saanut kuulla erilaisista käytännöistä, kuinka palokuntayhdistykset ovat ratkaisseet päivälähtöjen resurssiongelmia, tai kuinka uusia jäseniä on saatu rekrytoitua. Lisäksi keskustelu varallaolosta käy kuumana. Suomen 738 paloasemasta, joissa toimii VPK tai sivutoimista sopimushenkilöstöä, varallaoloja tehdään 179 paloasemalla jatkuvasti ja 39 paloasemalla satunnaisesti. Oikeuskäytännöt sekä kansallisella että EU:n tasolla pakottavat pelastuslaitokset pohtimaan vaihtoehtoja varallaolon tilalle, jotta pelastustehtäville lähtö voidaan turvata. 

Sopimuspalokuntatoiminnan kehittäminen vaatii ennakkoluulottomuutta ja aitoa vuorovaikutusta

Sopimuspalokuntatoiminnan kehittämiseksi perustettiin reilu kaksi vuotta sitten kansallinen yhteistoimintaryhmä, jossa ovat edustettuina kaikki toimialan keskeiset tahot. Olen kokenut yhteistoimintaryhmän keskustelut todella hyvinä. Ryhmässä on pyritty löytämään ratkaisuja kansallisen tason kysymyksiin ennakkoluulottomasti. Yhteistoimintaryhmä lähti liikkeelle hyvin vaikeista asioista, kuten työnantajaroolin määrittämisestä ja työaikalain tulkinnoista. Näistä laadittiin erilliset muistiot helpottamaan päätösten tekoa. Parhaillaan työn alla on epäasiallisen kohtelun kitkeminen, osaamisen kehittämiseen liittyvät kysymykset sekä jatkuva uusien palokuntalaisten rekrytointi ja vastaanotto. 

Moniin haastaviinkin kysymyksiin on valmiita ratkaisuja olemassa. Kysymys on enemmänkin siitä, kuinka näitä hyviä malleja saataisiin leviämään. Kuinka voisimme oppia toinen toisiltamme? Miten ylipäätänsä saataisiin keskustelukanavat paremmin auki? Vuorovaikutuksen lisäämisen keinosta sisäministeriö on antanut ehdotuksensa vakioitujen alueellisten sopimuspalokuntaverkostojen muodostamiseksi. Yhteisistä foorumeista päätökset tehdään kuitenkin paikallisella ja alueellisella tasolla. 

Sopimuspalokuntatoiminnan kestävä kehitys lähtee siitä, että olemme valmiita kohtaamaan ja jakamaan ajatuksia. Mitä vakioidumpaa vuorovaikutusmalli on, sitä pitkäjänteisempää kehitystyötä voidaan tehdä. Yhdessä laadittu kehittämisohjelma auttaa fokusoitumaan olennaisiin asioihin. Kaikkiin haasteisiin löytyy varmasti jonkinlainen ratkaisu, kun käymme yhteistä keskustelua. Asiallinen keskustelu siis jatkukoon ja kehittyköön niin sosiaalisessa mediassa, kuin kasvotusten katse kiinnittyneenä kohti parempaa tulevaisuutta. Tulevaisuudessa pelastustoimessa riittää yksi hiekkalaatikko, joka vastaa kaikkiin niihin palvelutarpeisiin, joita toimialalle osoitetaan. 

Jari Lepistö
pelastusylitarkastaja
@jari_lepisto

Sopimuspalokunnilla on tärkeä rooli pelastustoimen järjestelmässä. Ne osallistuvat alueen pelastustoimen kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti sammutus- ja pelastustoimintaan sekä onnettomuuksien ehkäisyn tehtäviin. Lisäksi sopimuspalokunnat muodostavat poikkeusoloissa ja väestönsuojelussa tarvittavan reservin. Viikolla 34 vietetään valtakunnallista Sopimuspalokuntaviikkoa ensimmäistä kertaa. 

• Sopimuspalokuntatoiminta Suomessa | pelastustoimi.fi
• Sopimuspalokuntaviikko | palokuntaan.fi