Eduskunta kävi juuri lähetekeskustelun järjestyksessään toisesta sisäisen turvallisuuden selonteosta, jonka valtioneuvosto hyväksyi 20.5.2021. Uskon, että eduskunnan niin halutessa, selonteosta voi olla apua poliisitoimen jatkuvuuden varmistamiseen.

Elämme koko ajan teknistyvässä, nopeatempoisessa ja kompleksisessa maailmassa, jossa suorien syy-seuraussuhteiden sijaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Käsillä on suunnaton teknologinen murros. Erilaiset ilmiöt ja kriisit ulottavat helposti vaikutuksena läpi maailman. Maailma ei enää ole jäsentynyt myöskään turvallisuusmielessä sisäiseen ja ulkoiseen. Joitakin turvallisuusilmiöitä on erityisen vaikea sijoittaa tällä perinteisellä jakotavalla minnekään nimenomaisesti kuuluvaksi. 

Viime aikoina paljon huomiota ovat ymmärrettävästi saaneet poliisin rahoitusvaikeudet. Poliisille osoitettu rahamäärä on viime vuosina kasvanut, mutta menopuolen paineiden takia poliisi on jo käynnistänyt sopeuttamisohjelman, jonka lopputuloksena poliisien määrä Suomessa näyttäisi voivan vähentyä merkittävästi alle nykyisen määrän, joka on noin 7 450. Hallitus on kuitenkin jo luvannut poliisille lisärahoitusta sen varmistamiseksi, että nykyinen poliisitoimen taso voitaisiin säilyttää.

Selonteossa hallitus kuvaa sisäisen turvallisuuden tilaa ja kehitystrendejä nostaen esille prioriteetteja. Selonteon mukaan siinä kuvattuihin tavoitteisiin pääseminen edellyttäisi noin 8 200 poliisia vuonna 2030. Tähän mennessä poliisien määrää on lisätty hallitusohjelman mukaisesti, tavoitteena on 7 500 poliisia.

Edellä olevat seikat ja osin hämmentävät luvut johtavat oikeutetusti kysymään, mikä on selonteon merkitys poliisitoimen ohjaamisen kokonaisuudessa?

”Eduskunnan kuuluukin saada eri selontekojen muodossa eväät, jotta se voi muodostaa kokonaiskäsityksen maamme turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä.”

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puolella on tavoiteltu jo 90-luvulta lähtien selontekojen luomaa jatkuvuutta ja tasapainoa. Sisäisen turvallisuuden puolella tuo jatkuvuus on puuttunut –ensimmäinen selonteko annettiin vasta vuonna 2016. Nyt loppuvuonna julkaistaan ensimmäistä kertaa myös uuden tiedustelulainsäädännön selonteko. Parhaillaan eduskunnassa on lisäksi käsiteltävänä valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta.

Kun nykyinen turvallisuusympäristömme on niin kompleksinen kuin se on, ja kun on aika ajoin vaikea luokitella jotakin ilmiötä joko sisäiseen tai ulkoiseen turvallisuuteemme kuuluvaksi, on tarpeen, että kaikkia turvallisuuden osatekijöitä voidaan kehittää kokonaisuutena. Vielä selontekoja suurempi kokonaisuus on kokonaisturvallisuuden käsite. 

Yhteiskuntamme yhteiset voimavarat ovat aina olleet – ja tulevat aina olemaan – rajallisia. Eduskunta käyttää Suomessa korkeinta lainsäädäntö- ja budjettivaltaa. Sen kuuluukin saada eri selontekojen muodossa eväät, jotta se voi muodostaa kokonaiskäsityksensä maamme turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä.

Näissä selonteoissa hallitus esittää asioista oman arvionsa, ja tekee tarvittavat esitykset linjanvedoiksi. Taustalla on luonnollisesti myös merkittävä määrä erilaista viranomaistyötä. Eduskunta sitten viime kädessä laki- ja budjettiesitysten käsittelyn yhteydessä muuttaa ajatukset ja ehdotukset käytännöksi. Samalla se tulee vahvistaneeksi selontekojen mukaisen tasapainon.

”Pitkäjänteiselle suunnittelulle on hyvin huonot edellytykset poliisin rahoituksen poukkoillessa vuodesta toiseen.”
 

Eduskunta käsittelee vuosittain hallituksen talousavioesitykset samoin kuin lisätalousarvioesitykset ja mahdolliset täydentävät talousarvioesitykset. Näin tilkkutäkkimäisesti valtiontaloutta ei kuitenkaan hoideta, vaan taustalla on pidemmän aikavälin kehyssuunnitelmat. Julkisen talouden ohjausmallissa valtiontalouden kehyspäätös on laajennettu julkisen talouden suunnitelmaksi.

Poliisi työllistää noin 10 00 ihmistä ja toimintaan myönnetään vuosittain noin 800 miljoonaa euroa määrärahoja. On selvää, että poliisin kokoisen konsernin toiminnan on perustuttava pitkän aikavälin suunnitelmaan ja strategiseen johtamiseen. Tälle pitkäjänteiselle suunnittelulle on kuitenkin hyvin huonot edellytykset poliisin rahoituksen poukkoillessa vuodesta toiseen. Tämä poukkoilevaisuus näyttäytyy kenties surkeimmillaan poliisiopiskelijoiden kohdalla, joiden koulutus kestää yli kolme vuotta. Taloudellisen näkymän tulisi ulottua vähimmillään kolmen vuoden päähän.
   
Poliisin erityishuolena ovat niin sanotut korvamerkityt määrärahat. Poliittinen päätöksentekijä on – kenties hyvästä syystä – hyvin usein määrännyt, että tietty määräraha on käytettävä tietyn henkilötyövuosimäärän saavuttamiseksi kohdennettuna tiettyyn toimintoon, kuten vaikkapa talousrikostorjuntaan. Nämä erityisseurattavat kohteet muodostavat hyvästä tarkoitusperästä huolimatta karikon, jonka puitteissa poliisia on hyvin haasteellista johtaa suunnitelmallisesti, varsinkin turvallisuusympäristön koko ajan muuttuessa. Tällä ei olisi niin suurta merkitystä, jollei poliisin budjetti olisi muutenkin suhteellisesti ottaen Euroopan pienimpiä. Pelitila on hyvin pieni.

Parhaimmillaan sisäisen turvallisuuden selonteko on kuitenkin oivallinen strateginen väline luomaan edellytykset poliisitoiminnan suunnittelun ja ohjaamisen jatkuvuudelle. Nyt käsiteltävänä olevan selonteon voi olettaa vaikuttavan seuraavaan kehyspäätökseen. Jos siihen laajemmaltikin sitoudutaan, voimme olettaa pääsevämme vähitellen jokavuotisesta jännitysnäytelmästä, kun poliisin seuraavan vuoden talousarvioesitystä käsitellään.

”Selonteot auttavat priorisoimaan voimavarojen 
käyttöä turvallisuusuhkien torjumisessa.”
 

Sisäisen turvallisuuden selonteolla maalataan siis osa turvallisuutemme kokonaisuudesta. Sellaisena se on keskeinen osa kokonaisturvallisuuttamme. Eduskunnalla on eri selontekojen pohjalta mahdollisuus arvioida niissä kuvattujen kehityskulkujen yhtymäkohtia, mahdollisia päällekkäisyyksiä ja – viime kädessä – priorisoida yhteiskunnan voimavarojen käyttöä erilaisten turvallisuusuhkien torjumisessa. Tässä mielessä kaikki selonteot luovat tasapainoa.
 
Selonteolla ei anneta määrärahoja. Siinä kuitenkin annetaan osaltaan ainekset poliisitoimen pitkän tähtäimen suunnittelulle. Parhaimmillaan selonteon osatekijät otetaan huomioon pitkän aikavälin kehyspäätöksissä ja sitä kautta vuosittaisissa talousarvioesityksissä ja -päätöksissä. Ehkä näin päästään siihen, että poliisitoimelle kulloinkin asetetut tavoitteet saavutetaan normaalin tulosohjauksen keinoin, ja ilman johonkin toimintoon nimenomaisesti osoitettua erityismäärärahaa.  Selonteko siis luo tasapainon lisäksi myös jatkuvuutta.

Tomi Vuori
osastopäällikkö
@TomiVuori

Valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden selonteko