Kyberdiplomatiaa ja luottamusta

Sisäministeriö 7.9.2018 13.13
Uutinen
Kyberdiplomatiaa ja luottamusta

Turvallisuuskeskustelussa mielikuvat ja todellisuus heijastavat toinen toisiaan. Kybertoimintaympäristössä riski vääriin tulkintoihin on suuri. Sisäministeriön johtava asiantuntija Ismo Parviainen pohtii, minkälaista johtajuutta ja portinvartijuutta tarvitaan digitaalisessa tietoyhteiskunnassa.

Riippuvuus tietoteknologiasta on lisännyt yhteiskuntien haavoittuvuutta. Euroopan tavoittelema digitaalinen johtajuus edellyttää kansainvälistä, eri toimialat ylittävää yhteistyötä ja tehokkaampaa tietojenvaihtoa. EU:n poliittisella agendalla on pyrkimys edistää digitaalisen ympäristön normeja ja sääntöjä maailmanlaajuisesti. Kyberturvallisuuden ja kansainvälisen vuoropuhelun edistämisen suuntaviivoja on hahmoteltu myös kansallisella tasolla.

– Suomalaisten turvallisuusviranomaisten toiminnan kivijalka perustuu jatkuvan valmiuden periaatteeseen sekä kokonaisturvallisuuden malliin. Turvallisuuden rakentamisessa on yhä enemmän kysymys viestinnästä ja keskinäisen yhteisymmärryksen saavuttamisesta, Parviainen sanoo.

Turvallisuuden diplomaatti

Turvallisuus on vahva kilpailuetu globaalissa taloudessa. Kyberturvallisuuden vahvistamisen sijaan pitäisi kuitenkin puhua ennemmin siitä, miten luottamusta voitaisiin vahvistaa yhteiskunnassa. Ilman luottamusta digitaalinen palvelumuotoilu on kuin hatara, tuulessa kaatuva korttitalo.

Turvallisuuden varmistamisessa korostuvat innovaatiot. Turvallisen, luotettavan ja kilpailukykyisen todellisuuden luominen vaatii uhkakuvien parempaa tunnistamista. Kyberturvallisuuden diplomaatiksi Suomella on hyvä visio, jossa erilaisten uhkakuvien ennakointi on kiinteä osa kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan perustuvaa turvallisuusajattelua.

– Avoimuuteen, hallinnonrajat ylittävään yhteistyön tiivistämiseen sekä riskienhallintamekanismien kehittämiseen ja varautumiseen on panostettava tulevaisuudessa entistä enemmän, Parviainen huomauttaa.

Tiedon turvaamista ja sisältöjen suojaamista

Tiedon määrä huimaa päätä. Vaikuttamisen muodot ja turvallisuusympäristö muuttuvat nopeasti. Kun suurin osa tiedosta on bitteinä digitaalisessa avaruudessa, tiedon käytön turvaaminen ja tietoväylien toimivuudet ovat yhä tärkeämmässä roolissa. Informaatioverkostoissa suurimmaksi haasteeksi muodostuukin myös tiedon luotettavuudesta huolehtiminen.

– Puhutaan informaatiotilan hallinnasta ja siihen kohdistuvien vaikutusyritysten ymmärtämisestä. Selkeä johtajuuden puute digitaalisessa ympäristössä on riski. Tiedon manipuloinnin lisäksi on tärkeä pohtia, mitä valtuuksia esimerkiksi tekoälylle voidaan antaa. Nämä kysymykset tulevat lähelle teknologian etiikkaa ja moraalia, Parviainen sanoo.

Loikka kohti kokeilukulttuuria vai pää pensaaseen

Sisäministeriö on kehittänyt sähköisiä palvelujaan niin hallinnossa kuin kansalaisille suunnatuissa palveluissa. Parhaillaan Maahanmuuttovirastossa kehitetään toimintoa, jossa tekoälyä opetetaan tunnistamaan viraston tekemiin päätöksiin vaikuttavia tekijöitä. Tulevaisuudessa järjestelmällä voidaan tukea virkailijoiden tekemiä päätöksiä ja tehostaa viraston sisäistä toimintaa.

– Kokeilun kautta löytyy uusia tekemisen muotoja sekä tekemisen rajapintoja kansalaisiin ja muihin toimijoihin. Robotiikkaa ja tekoälyä sähköisissä palveluissaan hyödyntävä Maahanmuuttovirasto on edelläkävijä, josta muut virastot voivat ottaa mallia, Parviainen sanoo tyytyväisenä.

Tekoälyn käyttöönotto edellyttää kuitenkin muutoksia lainsäädännössä. Tärkeä kysymys on myös se, kuinka tulevaisuuden tekoälyn algoritmeihin pystytään luottamaan. Tiedon sisällön tarkoituksellinen muuttaminen voi isossa kuvassa olla jopa kansallista turvallisuutta uhkaava tekijä.

– Kun tehdään hienoja tekoälyratkaisuja ja palveluviidakkoon tuodaan mukaan robotiikkaa, pitää taata palvelun turvallisuus ja oikeusvarmuus, Parviainen sanoo.

Nykyajan kriisien kuva on hybridi

Hybridivaikuttaminen on suunnitelmallista toimintaa, jossa ulkopuolinen toimija pyrkii vaikuttamaan kohteena olevan valtion heikkouksiin. Informaatio-operaatiot ja perinteisten vaikutustapojen yhdistely poliittiseen, teknologiseen tai taloudelliseen painostukseen pyrkii kylvämään epävakautta ja epäluottamusta yhteiskunnassa.

Yritykset horjuttaa yhteiskunnan sisäistä yhtenäisyyttä eivät ole epätavallisia Suomessakaan. Jokainen valtiollinen toimija on potentiaalinen hybridivaikuttamisen kohde. Länsimaihin kohdistuva hybridivaikuttaminen painottuu vaali- ja mielipidevaikuttamiseen sekä poliittisen päätöksenteon hankaloittamiseen. Kameleonttimaisia vaikutusyrityksiä voi kuitenkin olla hankala tunnistaa.

– Lainsäädännöllä ja laajalla yhteistyöllä on merkittävä osuus viranomaisen keinovalikoimassa torjua ulkopuolelta tulevia uhkia, Parviainen muistuttaa.

Uudenlaisten uhkien torjunnassa tarvitaan uudenlaisia keinoja. Eduskunnan käsittelyssä oleva siviilitiedustelulaki on askel kohti päivitettyä keinovalikoimaa, ja samalla myös osa suurempaa tiedustelulainsäädäntöpakettia. Ajantasaisella lainsäädännöllä sekä turvallisuusviranomaisten toimivaltuuksien ja perusoikeuksien välisellä tasapainolla on olennainen merkitys luottamuksen muodostumiselle.

Rauhanvälitystä digitaalisessa verkostossa

Uhkakuvista ja hybridivaikuttamisen peikosta huolimatta, tietohallinnon asiantuntija näkee digitalisaation mahdollisuutena. Kyberturvallisuuden tärkein voimavara on osaavat ihmiset. Digitaalisen maailman rauhanvälittäjäksi aikovalla valtiolla on oltava perusasiat kunnossa.

– Ensin pitää olla halu tehdä asioita ja löytää sen mukainen kyvykkyys. Tarvitaan osaajia ja rahoitusta sekä koulutusta. Idea nivoutuu siihen, että pystytään rakentamaan järkeviä kokonaisuuksia, joista koko yhteiskunta hyötyy, Parviainen sanoo päättäväisesti.

Lisätietoja:
Johtava asiantuntija Ismo Parviainen, p. 0295488229, ismo.parviainen@intermin.fi