Muuttoliikkeen hallinta on EU:n ja sen kumppanien yhteistyötä

Maailmanlaajuiset muuttoliikkeet ovat voimistuneet 2000-luvulla, ja kehitys jatkuu samansuuntaisena. Jotta muuttoliikettä voidaan hallita, tarvitaan toimenpiteitä niin EU:n sisällä ja ulkorajoilla kuin myös sen ulkopuolella. EU:n täytyy tehdä määrätietoisesti yhteistyötä kumppanimaiden kanssa.

EU pyrkii vaikuttamaan siihen, että sen ulkopuolella hallitsematonta muuttoliikettä aiheuttavat tekijät vähenevät. Tämä tarkoittaa esimerkiksi paikallisten tulevaisuudennäkymien parantamista, ilmastonmuutoksen vastaista työtä ja nuorisotyöttömyyden kitkemistä. Tyttöjen ja naisten koulutukseen panostamalla pyritään myös hillitsemään väestönkasvua.

Muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vaikuttamisesta keskustellaan Suomen puheenjohtajakaudella muun muassa turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden korkean tason työryhmässä. Työryhmä edistää myös yhteistyötä Afrikan unionin kanssa.

Tavoitteena muun muassa sujuva paluu- ja palauttamispolitiikka

Tällä hetkellä kaikki turvapaikanhakijoiden lähtömaat eivät ole halukkaita ottamaan vastaan kansalaisiaan, joille ei ole myönnetty turvapaikkaa Euroopasta ja jotka eivät palaa vapaaehtoisesti. Tilanteen ratkaisemisessa tärkeitä ovat paitsi kunkin EU-jäsenmaan kahdenväliset ulkosuhteet myös EU:n solmimat takaisinottosopimukset ja muut yhteistyöjärjestelyt. EU pyrkii ratkaisemaan palautuksiin liittyviä ongelmia muun muassa erilaisten kannustimien, kuten viisumi- ja kauppapolitiikan avulla.

Suomen tavoitteena neuvoston puheenjohtajana on käynnistää keskustelu siitä, miten kauppapolitiikkaa voidaan hyödyntää muuttoliikeyhteistyössä tinkimättä EU:lle tärkeistä vapaan kaupan periaatteista. Tärkeää on myös edistää palaajien uudelleenkotoutumista ja sitä kautta lisätä vapaaehtoista paluuta ja sen pysyvyyttä. Tässä jäsenmaiden yhteistyön tiivistämisestä olisi hyötyä, sillä nykytilanteessa uudelleenkotoutumisen tukemisen käytännöt vaihtelevat huomattavasti.

Pakolaisten uudelleensijoittaminen eli kiintiöpakolaisten vastaanotto voisi tulevaisuudessa olla yleisempi keino tarjota suojelua EU-jäsenmaista. Suojelun tarpeen arviointi siirtyisi lähemmäs alkuperämaita, ja ihmissalakuljettajien toimintaedellytykset heikkenisivät. Tällöin myös mahdollinen paluu ja uudelleenkotoutuminen helpottuisivat niille, jotka eivät suojelua tarvitse.

Uudelleensijoittaminen voi myös toimia työkaluna EU:n lähialuekumppanuuksissa, kuten jo tällä hetkellä osana EU:n ja Turkin välisiä yhteistyöjärjestelyjä. Suomen kaudella kootaan yhteen hyvät käytännöt ja tunnistetut haasteet samalla, kun komissio valmistelee uutta EU:n uudelleensijoittamisohjelmaa.

Muuttoliikkeen hallinta vaatii kattavia toimia

Muuttoliikkeen hallinta on ollut yksi Junckerin komission poliittisista painopisteistä. Tärkeimpänä tavoitteena on ollut lähestyä muuttoliikekysymystä kokonaisvaltaisesti. Muuttoliikkeestä on tullut yhä monimutkaisempi ilmiö, johon ei ole yhtä kaikkiin tilanteisiin sopivaa lähestymistapaa.

Euroopan komissio julkisti 13. toukokuuta 2015 Euroopan muuttoliikeagendan. Välimeren kriisiin liittyvien toimenpiteiden lisäksi se sisältää pidemmän aikavälin toimia, joilla muuttoliikkeen hallintaa parannetaan. Agendan toimeenpanoa on sittemmin seurattu komission säännöllisissä raporteissa.

Lisätietoja:

johtava asiantuntija Katri Niskanen, sisäministeriö, p. +358 295 488 672, [email protected]