Usein kysytyt kysymykset

  • Miksi nuohoussääntelyä uudistetaan?

    Nuohoussääntelyn muutostarve on ollut esille pitkään. Kiinteistöjen omistajat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä saamiinsa nuohouspalveluihin. Kiinteistöt ovat toivoneet lisää valinnanvapautta tilata nuohouspalvelut haluamaltaan nuohousyrittäjältä ja joustavuutta siihen, milloin nuohouspalveluita on saatavilla. Vallitseva piirinuohousjärjestelmä rajoittaa uusien nuohousyrittäjien markkinoille pääsyä ja nykyisten yrittäjien mahdollisuutta tarjota palveluitaan tietyn maantieteellisen alueen ulkopuolella.

    Uudistuksen tavoitteena on selkeyttää ja ajantasaistaa nuohousta koskeva sääntely. Uudistuksella pyritään terävöittämään kiinteistön omistajien ja haltijoiden vastuuta huolehtia kiinteistönsä säännöllisestä nuohouksesta ja siten omasta turvallisuudestaan. Tavoitteena on keventää yritystoimintaan kohdistuvaa sääntelyä niin, että nuohoukseen liittyvä elinkeinonharjoittaminen vapautuu.

    Uudistus liittyy hallitusohjelman tavoitteisiin karsia kuntien tehtäviä ja velvoitteita, keventää sääntelyä sekä parantaa yritystoiminnan edellytyksiä.

  • Miten nuohoussääntely muuttuu?

    Nuohouspalveluiden järjestämistä koskevaa sääntelyä on tarkoitus muuttaa. Alueen pelastustoimi ei enää jatkossa vastaisi ja päättäisi nuohouspalveluiden järjestämisestä alueellaan. Käytännössä muutos tarkoittaisi ns. piirinuohousjärjestelmän loppumista. Samalla alueen pelastustoimelta poistuisi mahdollisuus tuottaa nuohouspalveluita omana työnä. Myös nuohouspalvelun hintasääntely loppuisi.

    Nuohouspalvelut tuotettaisiin jatkossa kaikkialla samalla tavalla. Toimintatapa, jossa kiinteistön omistaja ja haltija hankkii nuohouksen suoraan haluamaltaan ammattitaitoiselta nuohoojalta, on jo käytössä muun muassa Itä- ja Keski-Uudellamaalla ja esimerkiksi Lappeenrannassa ja Imatralla. Koko maassa siirryttäisiin samanlaiseen järjestelmään. Piirinuohousjärjestelmässä pelastuslaitos on valinnut alueella toimivan nuohoojan.

    Kiinteistön tulisijojen ja hormien paloturvallisuus ei riipu nuohouksen järjestämistavasta, vaan nuohouspalveluiden säännöllisestä käytöstä. Nuohouspalveluiden järjestämistavalla ei ole havaittu olevan eroja tulisijoihin tai hormeihin liittyvien tulipalojen määrissä.

  • Mitkä asiat eivät muutu?

    Kiinteistöjen velvoite huolehtia tulisijojen ja savuhormien säännöllisestä nuohouksesta sekä tikkaiden ja katon turvavarusteiden kunnosta säilyisivät entisinä. Kiinteistöjen nuohousvelvoitetta täsmennettäisiin erillisellä kunnossapitovaatimuksella, jonka mukaan tulisijoja ja savuhormeja tulisi voida käyttää turvallisesti.

    Nuohoojalla säilyisi nykyinen ammattitutkintovaatimus. Yritystoiminnalle ei säädettäisi muita vaatimuksia, jolloin esimerkiksi nykyinen velvoite nuohousluettelon ylläpidosta poistuisi.

    Nuohoustyön sisällöstä ja nuohouksen määräväleistä säädettäisiin nykyiseen tapaan, mutta sääntelyä selvennettäisiin nostamalla tarkemmat säännökset lakiin nykyisestä nuohousasetuksesta.

  • Muuttuvatko nuohousvälit?

    Nuohousvälit säilyisivät pääosin nykyisinä, vaikka nuohouksen säännöllisyyttä arvioitaisiin nykyistä enemmän tulisijan todellisen nuohoustarpeen perusteella. Pääsääntönä olisi, että nuohous on tehtävä vähintään kerran vuodessa, jos rakennusta lämmitetään puulla, raskasöljyllä tai useammalla polttoaineella. Puulämmitteisissä vapaa-ajan asunnoissa nuohousväli lyhentyisi kolmesta vuodesta vuoteen, jos rakennusta käytetään kesäajan ulkopuolella. Muiden tulisijojen nuohous perustuisi tarpeeseen, nuohous olisi kuitenkin tehtävä vähintään kolmen vuoden välein. Todellinen nuohoustarve tulisi siten arvioitavaksi erityisesti kevytöljykäyttöisten ja lisälämmön lähteenä toimivien tulisijojen osalta, joissa nuohous on nykyisin tehtävä vuosittain.

    Tulisijojen ja hormien säännöllinen nuohous on tarpeen ensisijaisesti siksi, että tulisija toimisi kunnolla, hormi vetäisi ja tulisija-hormi-yhdistelmä toimisi hyvällä lämmitysteholla.

  • Vaikuttaako uudistus nuohouksen hintaan?

    Vaikuttaa, koska nykyinen piirinuohouksen hintasääntely loppuisi. Piirinuohousjärjestelmässä pelastuslaitos on päättänyt nuohoustaksan, joka on ollut sama kaikille alueen kiinteistöille etäisyyksistä riippumatta. Jatkossa nuohousyritykset määrittäisivät itse palvelunsa hinnan.

    Nuohouksen hinta tulee todennäköisesti vaihtelemaan. Hinnat voivat olla esimerkiksi kokonaishintoja tai kiinteitä tulisijatyypin perusteella määrittyviä hintoja. Hinnoittelu voi myös riippua ajankohdasta, esimerkiksi iltaisin, viikonloppuisin tai sesonkiaikoina nuohouksen hinta voi olla korkeampi kuin arkipäivänä.

  • Kuka saa nuohota?

    Nuohoojalla tulisi olla nuohoojan ammattitutkinto nykyiseen tapaan eli kaikki nykyiset nuohoojat ovat jatkossakin päteviä tarjoamaan nuohouspalveluita. Lain vaatiman nuohouksen voi suorittaa vain ammattitutkinnon suorittanut nuohooja.

    Uudistus lisäisi kuluttajien valinnanvapautta hankkia nuohous haluamaltaan ammattitaitoiselta yrittäjältä.

    Piirinuohousjärjestelmän käytöstä johtuen nuohousyritykset ovat sijoittuneet tasaisesti eri puolille maata.

  • Mistä nuohoojan löytää?

    Nykyisillä piirinuohoojilla on erityisesti haja-asutusalueilla jo vakiintunut asiakaskunta. Välttämättä säädösmuutokset eivät muuttaisi nuohousyritysten nykyisiä toimintatapoja varsinkaan harvaan asutuilla alueilla.

    Kaikkialla ei kuitenkaan syntyisi kilpailutilannetta, jossa asiakas voisi aidosti valita usean eri yrityksen välillä. Piirinuohouksen loppumisen voidaan ennakoida lisäävän nuohouspalveluiden tarjontaa erityisesti taajamissa.

    Nuohousyritysten olisi jatkossa markkinoitava palveluitaan ja toimintaansa nykyistä enemmän, koska yksinoikeus tietyn alueen nuohouspalvelujen tarjontaan loppuisi.

    Esiselvityshankkeessa pohditut vaihtoehtoiset ratkaisut, kuten lupa- ja rekisterimenettelyt, tarkoittaisivat käytännössä sääntelyn ja viranomaistehtävien lisäämistä.

  • Mitä, jos nuohoojaa ei löydy?

    Vallitsevasta piirinuohouksesta huolimatta kiinteistöt eivät ole aina saaneet tarvitsemiaan nuohouspalveluita esim. syrjäseuduilla ja saaristossa. Uudistuksen odotetaan lisäävän nuohousyritysten lukumäärää, kun yritystoiminnan aloittaminen ja markkinoille pääsy on mahdollista ilman nuohouspiirin kilpailutuksen voittamista.