Syvän rauhan aikana väestönsuojelun kehittäminen ei ole ollut prioriteetti, minkä vuoksi sitä koskeva sääntely ja käytännöt ovat jääneet osittain ajastaan jälkeen. Väestönsuojelun noustua marginaalista keskiöön Venäjän aloittaman hyökkäyssodan myötä sisäministeriössä on vastattu väestönsuojelun kehittämisen tarpeeseen väestönsuojelua ja väestönsuojia koskevalla selvityshankkeella.

Väestönsuojelu – vanhanaikaiselta kalskahtava termi tarkoittaa aseellisten selkkausten aikaista siviiliväestön suojelua vihollisuuksien ja onnettomuuksien vaaroja vastaan. Tämä merkitsee siviiliväestön auttamista selviytymään vaarojen välittömiltä vaikutuksilta sekä välttämättömien edellytysten luomista eloonjäämiselle. 

Väestönsuojelun yhteiskunnallinen merkitys on vaihdellut läpi vuosikymmenten kulloisenkin maailmanpoliittisen tilanteen mukaan. Ukrainan sodan eskaloituminen on tuonut väestönsuojelun ajankohtaiseksi aiheeksi niin julkishallinnon virkamiehille kuin koko väestöllekin. Kansalaisille väestönsuojelu näkyy parhaiten väestönsuojien muodossa, kun taas julkishallinnon varautumisen näkökulmasta siinä on kysymys paljon isommasta kokonaisuudesta. Yhtä kaikki, harva enää kiistää väestönsuojeluun varautumisen tarvetta tai väestönsuojien hyötyjä.

Väestönsuojelun selvityshankkeen keskeisenä tavoitteena on selvittää väestönsuojelun järjestelyiden ja voimavarojen nykytilaa ja kehittämistarpeita. Näiden pohjalta laaditaan kehittämisehdotuksia ja mahdollisuuksien mukaan arvioidaan niiden toteuttamiseen vaadittavia resursseja. Vaikka useat väestönsuojelutehtävät koskettavat pelastustoimea, selvityksessä huomioidaan myös eri hallinnonalojen viranomaisten välisiä yhteistoimintakysymyksiä ja vastuualueita väestönsuojelutehtävien osalta.

Väestönsuojelun nykytilan kartoituksessa on tarkoitus hyödyntää pääasiassa jo olemassa olevaa tutkimustietoa, jota löytyy pelastustoimesta jonkin verran. Lisähaastatteluilla ja muulla tiedonhankinnalla kartoitetaan eri toimialojen väestönsuojeluun varautumisen nykytilaa Ukrainan sodan eskaloitumisen ja hyvinvointialueille siirtymisen jälkeen. Selvityshanke vastaa myös väestönsuojelusta tehtyihin kirjauksiin sekä valtioneuvoston ajankohtaisselonteossa turvallisuusympäristön muutoksesta; että sisäisen turvallisuuden selonteossa.  

Väestönsuojeluun varautuminen ei ole synonyymi sotilaalliseen konfliktiin varautumiselle   

Käsitteenä väestönsuojelu voi johtaa harhaan varautumistyössä. Väestönsuojelulla viitataan Suomessa ainoastaan Geneven sopimuksen vuonna 1980 ratifioidussa I lisäpöytäkirjassa määriteltyihin tehtäviin. Näitä tehtäviä suorittavat organisaatiot nauttivat väestönsuojelun tunnuksen antamaa suojelua. Tämä tarkoittaa, ettei organisaatioihin tai sen materiaaleihin saa kohdistaa sotilaallista voimankäyttöä ja niiden toiminta pitää sallia myös miehitetyllä alueella. 

Väestönsuojelun tehtäviä on yhteensä 15, joista osa on vahinkoja ehkäisevää ja osa toipumiseen tähtäävää toimintaa. Tehtävät ovat luonteeltaan humanitaarisia, eli kiireellistä toimintaa siviiliväestön selviämisen turvaamiseksi. Monet niistä ovat pelastustoimen vastuulla, kuten sammutus- ja pelastustoiminta ja väestön varoittaminen. Osa tehtävistä on moniviranomaistehtäviä, kuten evakuointi, joka vaatii laajaa yhteistoimintaa.

Vaikka väestönsuojelutehtävät kattavat tärkeitä sotilaallisen konfliktin aikana hoidettavia viranomaistehtäviä, niiden lisäksi on paljon muita tehtäviä, joiden hoitamiseen viranomaisten tulee varautua Suomeen mahdollisesti kohdistuvan sotilaallisen voimankäytön varalta. Väestönsuojelun tehtävien määrittely on merkittävää pääasiassa kansainvälisen oikeuden näkökulmasta. Erityisen tärkeää on erottaa siviilien hyväksi tehtävä humanitaarinen työ ns. vihollista vahingoittavista toimista, jotka eivät nauti suojelua sotilaallisessa konfliktissa.

Milla Tuominen
projektipäällikkö
@Catariina81